Vuoden toiseksi viimeinen päivä

Vuoden toiseksi viimeinen päivä

Vuoden toiseksi viimeinen päivä ja hetki istahtaa alas. Olo on kuin ylläolevassa tammikuun auringonlaskun kuvassa –  rauhallinen ja odottava. Olosuhteiden odottamista, esteiden väistymistä. Kulunut vuosi saaressa on ollut pienten projektien aikaa, opettelua ja isompien remppojen suunnittelua. Ollaan ehditty tempaista viikonloppuretkiä ja kestitä vieraita. Mutta mitä olemme ehtineet tehdä? Ja olemmeko hidastaneet aikaa lempipuuhissamme luonnosta nauttien? Otetaan kierros kuukausi kuukaudelta mökkikodin hetkiin ja saariston vuodenaikoihin.

tammikuun jäät saaristossa

Tammikuu on ollut jo kaksi vuotta putkeen inspiroivin aika seurata luontoa ja valokuvata. Minua kiehtoo meren jäätyminen. Vaikka nostimme veneen vuosi sitten jo itsenäisyyspäivänä, kunnon jäät alkoivat muodostua vasta tammikuun alussa. On upeaa, kun merivesi höyryää ja maisema peittyy verhoon. Meren jäätyminen soittaa myös omaa musiikkiaan – jäät natisevat ja palapelin palaset koliset yhteen tai helisevät kuin lasikuulat. Nämä tammikuun pastellimaisemat ovat aivan nurkan takana!

Helmikuussa starttasin blogin keskellä lumituiskua ja talvea. Halusin että tämä sivusto toimisi paikkana, jossa voin syventyä hetkiin ja oivalluksiin vanhan torpan rapsutuksen ja valokuvauksen rinnalla. Jutut lähtivät verkkaisesti käyntiin, sillä helmikuussa piti hyödyntää upeat ulkoilusäät! Retkiluistimilla pääsin retkeilemään kerran ja maaliskuussa vaihdoimme retkikamat suksiin.

Tämän vuoden remppatavoitteemme oli saada vierasmökki kuntoon, jotta meillä on paikka jossa pakoilla päätorpan vaativaa remonttia. Avasin hieman 70-luvun mökkerön lähtötilannetta ja sisustussuuntaa maaliskuun postauksissa. Paljon on vierasmökkiin sisustuksen osalta valmiina ja eipä pieneen mökkiin paljon mahdukkaan. Maaliskuussa ei huvittanut pintoja kylmässä repiä tai ikkunoita kunnostaa. Oi sitä onnellista, jolla on lämmin verstas! Sen sijaan tein maaliskuussa (siistejä sisätiloihin soveltuvaa) vanhojen asioiden pelastustuunausta mm.  testasin tuohikorin vahausta

Maaliskuussa löysin myös Torilta mahtavan käsityöaarteen – vanha kalaverkko korkkikellukkeineen. Tämän kanssa olen tehnyt töitä jo toista vuotta, mutta vasta nyt löysin tarkoituksiini sopivan verkon. Ehdotin joskus alkuaikoina miehelleni, että ostamme mökkikotiin sähköisen kahvinkeittimen. Ei mennyt läpi ja tämän Harion perussetin kanssa nautiskellaan edelleen. Isomman porukan ollessa kylässä keitetään Hackmanilla perinteiset pannukahvit ja joskus porisee ylimääräisenä myös mokkapannu.  Jos joku jauhatus loppuu hyllystä niin sitten sovelletaan. Kahvia kuitenkin on saatava joka aamu!

Huhtikuussa käänsimme auton nokan kohti pohjoisen meriä. Kävimme mm. Lofooteilla ja tietysti omaa projektiamme silmällä pitäen kiinnitin katseeni pohjoisen saaristolaiselementteihin ja perinnerakentamiseen. Tässä postauksessa kertasin vanhojen talojen ulkoisia seikkoja, mutta sisustusideoista on myös kansiollinen kuvia tallessa. Näitä voisin pohtia omaan postaukseen tulevan kevään aikana.
koivun versoja vartalonaamioonToukokuu oli vauhdikas viikonloppujen osalta. Rantasauna pestiin vapuksi käyttöön, ja kivipolku uimalaiturille alkoi rakentumaan muotoonsa. Toukokuussa myös vierasmökki sai uudet mustat vaatteet kun maalasimme talkooavun kanssa Virtasen neljän öljyn maalia pintaan. Kiitos! Aikasemmin vierasmökin ulkovuoraus oli puunsuojalla sudittu, ja vanhat laudat olivat aika juoppoja maalin suhteen. Katsotaan miten maali palvelee, tällä ehkä maalaamme myös rantasaunan. Vierasmökin ikkunat etenivät pari askelta ja myös huussi maalattiin mustaksi. Meidän päävärit täällä torpassa ovat italianpunainen ja vanhan laudan harmaa, tehosteina valkoinen, musta sekä sininen.  Inspiraatiokuvana kameralle on tarttunut tuo kuisti upeinen köynnöksineen.

Toukokuu on tammikuun tavalla kiitollinen siitä, että luonto menee vauhdilla eteenpäin. Puiden ja pensaiden silmut heräävät, maisema räjähtää vihreän eri sävyistä. Linnut pitää mekkalaa ja valtaavat tilaa. Tällä kertaa olin silmujen ja lokkien kanssa tahdissa: tein vartalonaamion koivun lehdistä ja siivosin lokkien pesäaikeet laiturilta kolmesti. Meriharakat olivat sen verran uusi tuttavuus puutarhassa, että en hoksannut että ne napsivat herneiden siemenet ja versot suihinsa.  Lopulta kuitenkin osa saatiin pelastettua ja hernesatoakin tuli loppukesästä. Meriharakkaperhe komensi pihalla koko kevään ja kesän siihen asti kunnes heidän poikanen oppi lentämään.  Meriharakan poikanen oli hellyyttävä, mutta sitäkin ovelampi ja nopeampi piilottelemaan.

Kesäkuussa meille varmistui ikävä seikka, että vesimyyrät ovat vallanneet pihamme. Loukutimme koko kesän syksyyn asti ja yli 30 kertaa napsahti kiinni. Taistelu jatkuu heti ensi vuonna keväällä maan myllerryksen ja loukutuksen voimin. Kissaa emme valitettavasti tänne vielä voi ottaa. Vesimyyrien pääpaikalta pihlajat ja nuori omenapuu ovat menetetty. Kasvimaalla oli papujen ja herneiden vuoro, viljelykauteen lähdettiin vain suorakylvöin ja yrttivenettä painottaen.

Juhannusta vietettiin saaressa herkutellen ja kokkoa polttaen. Juhlien jälkeen jatkui työt ja hirttä veneiltiin ja kannettiin viiden käsiparin voimin. Se on aina mahtavaa, kun saa apua ja tarvikkeita yllätyksenä! Hirret odottelevat torpan kuistin remonttia.
Satokausi lähti viiveellä käyntiin. Saimme mansikoita vasta heinäkuun puolessa välissä ja melko mauttomiksi kylmänä kesänä jäivät. Satsit mehua, hilloa ja vohveleita – sinne meni kesän mansikat slurps. Minulla oli heinäkuussa viikko lomaa, jolloin roudasimme lapsuuden mökiltäni kiviä saareen. Näin saunakivipolusta tulee vähän sellainen elämän ja retkien polku. Nyt siinä on kivi sieltä, toinen täältä. Omien pihakivien lisäksi on kiviä muualta saaristoretkiltä, Ahvenanmaalta, Norjasta yms. yms. Seuraavaksi jatkamme tuosta puuvajan nokalta kivipolkua ylös saunalle päin pari metriä. Laiturille päin kivipolku puolestaan kapenee ja harvenee, myös pelivara syvyyden kanssa vähenee. Kivipolku peittyy korkealla vedellä, mutta puuvajalle asti merivesi ei ole vielä noussut.

Elokuusta parhaiten mieleen on jäänyt helteinen melontaretki. Verkkainen tahti ja pikkusaarien tutkiminen, telttailu, nuotiopopparit ja liian korkeat aallot paluumatkalla. Upeita kallioita ja rakkolevää. Elokuussa oli hektistä satokauden kanssa, mutta ehdimme käydä kierroksella Loviisassa LWT-tapahtumassa.Syyskuu oli huikean värikäs. Monet pihakatajamme olivat sinisinä ja sain paljon katajanmarjoja hyötykäyttöön. Kävivät marjat myös värikokeilussa torpan keittiössä. Haaveilen tällaisista sinisistä keittiönkaapeista. Keskellä näkyvistä ruohokanukoista haaveilen myös kivipolun kylkeen. Ruohokanukka on ryhmänä kuin valkoinen tähtimeri alkukesästä ja muuttuu ruskan myötä tällaiseksi loimuavaksi pinkiksi  matoksi. Aivan upea saaristokasvi, mutta myös yleinen ja tuttu Lapin vaeltajille.

Syksy oli passeli sienestyksen osalta. Ei liikaa, löytyi helposti ja saimme eri laatuja. Omalta pihalta poimimme kanttarelleja ja karvarouskuja. Myös mantereella kävimme sienessä, ja sienikoriin kerättiin kanttarellien lisäksi torvisieniä. Saaristoretkiltä puolestaan saimme pari korillista suppilovahveroita. Kanttarelleja on vielä parin pastan/risoton verran pakkasessa ja torvisienet odottavat kuivattuna kastikkeen keittoa. Kulinaristit kiittävät!

Lokakuu oli pihan ylläpitotöiden kuukausi. Rännit, lehdet, putsaus ja siivous. Lisäksi kaivoin ojituksien profiileja paremmaksi ja siivosin  ne kävyistä ja lehdistä. Roudasin ja kieritin isompia kiviä kasvimaalle kiviaitaan. Lokakuussa aloitin monta kertaa tällaisia keskusteluita: “Mitäs jos päärynäpuu laitettaisiin siihen mansikkamaata vastapäätä suojaisempaan kohtaan?” “Siirretäänkö toi pensas?” “Voitaisko tehdä siitä kuivuvasta mäntypöllistä puutarhapenkki kasvimaalle?” Ja jatkuu ja jatkuu, viherpeukalon puutarhasuunnitelmat eivät ole asettuneet talvilomalle ollenkaan. Yksi viikonloppu hengähdettiin Ahvenanmaalla, jossa oli vielä upea ruska. Ja pannarit kans!
Vuosikierros saaristossa_marraskuu

Joka kuukauden kohdalle voisi kirjoittaa “…ja leivoin leipää”. Uunituore itsetehty leipä on helppoa arjen luksusta ja superisti terveellisempää. Marraskuussa, (kun tupaa pitää lämmittää joka aamu tai niin paljon kun haluaa sähkössä säästää), siirryin sämpylöihin. Puuhella lämmittää nopeasti ja on kätevä, mutta leivän leivonnan kannalta uunipuoli ei nouse tarpeeksi kuumaksi. Sämpylät puolestaan paistuvat paremmin kuin iso leipä (ja kuorta on enemmän ). Meillä on myös takassa leivinuuni, joka otetaan heti käyttöön kun takka on kunnostettu. Pian!

Joulukuussa lumisateet tulivat ja menivät plussakelien jatkuessa. Vierasmökin uusi musta Virtanen on hyvässä testissä! Nyt pakkaset ja jäät odotuttavat, puutyöt odottavat ja sisäsiistit kunnostushommat kutsuvat. Joulun olemme rauhoittuneet ja lomailleet, mutta energia kasvaa että “pääsis jo tekemään”.

Näin hurahti vuosi 2017 mökkikodin puuhissa. Ei ollenkaan huonompi vuosi! Valitettavasti meillä tuli väliaikaisia raskaaseen remppatyöskentelyyn vaikuttavia fyysisiä esteitä kevään ja kesän vaivoiksi, jonka vuoksi vierasmökki eteni vain muutaman askeleen. Nyt talveksi ikkunoiden skrabaus loppuun onkin nyt prioriteetti yksi ja sen jälkeen alkaa kaikkien pintojen vaihto- ja maalauspuuhat. Ja onpahan nyt pintaremppa hyvin suunniteltu eli puoliksi tehty 😉 Ensi vuonna on paljon remppaa!

Kiitos kuluneesta vuodesta, kommenteista sekä vinkeistä! Huudetaan onnea vuodelle 2018, pidetään läheisistä huolta, tehdään sitä mistä tykätään ja löydetään hyvää potkua unelmiin!



2 thoughts on “Vuoden toiseksi viimeinen päivä”

  • No siinä on ollut teillä kaikenlaista, sopivasti myös elämästä nauttimista, ei liiaksi työn touhua! Itse olen huomannut, että oman projektimme alussa tuppasin tehdä liian kunnianhimoisia aikataulusuunnitelmia. Vuosien mittaan olen oppinut ymmärtämään paremmin oikean tekemisemme tahdin ja sen, että aina tulee jotain hidasteita, joita ei ole osannut odottaa. Vanhaa remontoidessa yllätyksiltäkään ei voi välttyä, ja joskus pientenkin asioiden edistämiseen tuhrautuu ärsyttävän paljon ihan vaan aikaa pohdintaan. Nykyisin teen aika maltillisia vuosisuunnitelmia – sitten ne on kiva ylittää, jos hyvin käy :). Erittäin kauniit kuvat postauksessasi, upea tunnelma… Toivottelen sinulle lisää hyvää tunnelmaa Uudelle Vuodelle!

    • Kiitos Pilvi! Aika rennosti ollaan aloitettu kieltämättä ja luonnosta ollaan saatu nauttia viime vuosi. Hidasteet siis yritetty hyväksyä & käytettiin aika hyödyksemme muutoin. Totta on klisee kun kaikkea ei voi saada tai saavuttaa samaan aikaan. Ihanaa tunnelmaa ja positiivisia remppayllätyksiä myös teille! Vähän jännittää tulevat rempat ja ne mahdolliset uudet negatiiviset yllärit, mutta uteliaasti ja ratkaisukeskeisesti täytyy vanhan kanssa vaan tehdä töitä. Onneksi on teitä konkareita joilta oppia ja saada vertaistukea! 🙂

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.