Viherpeukalon heinäkuun terveiset

Kädet muistavat vieläkin viime viikonlopun – riivin, kitkin ja möyhensin puutarhassa lihakset umpisolmuun. Yrttivene ja kasvimaa olivat jääneet muutamaksi viikoksi sivuhuomiolle, ja tietysti rikkaruohot olivat taimien ohella sateista villiintyneet. Aurinkoiset ja lämpimät päivät sallivat onneksi kolmen päivän pihakuurin ja hommat hoituivat. Aurinkorasvaa – check. Hattu – check.  D-vitamiinia & hyvää oloa – check check check.

Katajanmarjojen keräys odottaa syksyä

Kukkivat pensaat & puutarhan tuoksut

Aloitetaan siitä, että kylmä kesä on hämännyt puutarhuria. En ole oikein sisäistänyt, että nyt on kesä ja satokausi ihan nurkan takana. Kun viime vuonna nautiskelin ensimmäisiä mansikoita vaniljakastikkeen kera jo kesäkuun lopulla, tänä kesänä en ole vielä saanut yhtään omaa mansikkaa suuhun.

Ja jos on kukkivia pensaita katsominen, en ole ainoa jolla kello on sekaisin. Hidas kesä on huiputtanut myös syreenejä! Lilat syreenit olivat kauneimmillaan juhannuksena, mutta sateet piiskasivat terälehdet maahan jo aikoja sitten. Valkoinen vanha syreenipensas sen sijaan kukki terhakkaasti vielä viimeisiään sunnuntaina. Syreenin tuoksu ei enää tosin leijaile pihalla – vienon makean tuulahduksen voi haistaa vain aivan läheltä.

Viimeiset vanhat valkoiset syreenit kukkivat vielä heinäkuussa

Kyllä puutarhassa silti tuoksuu huumavasti, sillä vuorossa ovat kaksi kuusamaa. Näitä seuraakin sitten jasmiini, joka on vasta nupuillaan. Viime kesän uudet tulokkaat eli laventelit selvisivät myös ensimmäisestä talvestaan. Nekin tuoksuvat jo ihanalta kesäillan kosteudessa, mutta kukkatöyhdöt ovat vielä pienet ja hennot. Myöhäisestä aikataulusta viis, pensaat ja puut kukkivat vuoroillaan. Onnea on läpi kesän tuoksuva puutarha!

Saunan maisemointiaValkoiset tähtimöt rantasaunan poluilla

Rantasaunan sammalpolku

Koska oli niin upeat säät ja kaksi ulkoilmaa vaativaa koiraa jaloissa, innostuin tuunaamaan myös saunan miljöötä kepinheiton lomassa. Uhkarohkeasti siirsin muutaman pienen saniaisen taimen multapenkkiin kallion juureen. Saapa nähdä miten käy. Saattaa olla liian kuiva paikka, vaikka saniaisia sopeutuviksi kehutaan.

Heiluin myös haravan varressa ja harjasin sammaleet, kivet ja hiekat esiin neulasten alta laajemmalta alueelta. Tekeillään olevalle kivipolulle olen siirtänyt sammalta ja muutamat ympäristön kivinurkat saavat lähiviikkoina piimäsivelyn. Kivillä ja pehmeillä sammalmatoilla on mukava kävellä paljain jaloin. En lakkaa ihailemasta sitä, miten valo siivilöityy poluille puiden läpi aamusta iltaan.

Perinnemaiseman tuntua saunan miljööseen tuovat saariston villikukat. Kesäkuussa kallioilla kukkivat orvokit ja kitukasvuiset keltamaiteet – nyt sammalten ja heinien välistä kurkkivat pienet valkoiset tähtimöt. Violetteja tupsuja eli ruoholaukkaa näkyy paikoitellen. Rantaniityllä päin puolestaan keltamaksaruoho, rantakukka ja mesiangervo aloittelevat nyt kukintaa. Jälkimmäinen on vallannut pinta-alaa omaan makuun liian paljon. Korkeat puskat eivät ole toiveissa ja tulevaisuudessa siirrän tänne valikoidusti mesiangervojen tilalle ruohokanukkaa. Sen lisäksi että ruohokanukka kukkii koko kesän, sen ruska näyttää upealta kallioita vasten.

Seuraavaksi täällä saunan suunnalla tartutaankin lapion kanssa mesiangervon harvennuspuuhiin ja asetellaan kivipolkua (kuvassa näkyvien) puuaskelten tilalle. Silloin kun siltä tuntuu  – sauna ei kuulu puutarhurin bullet journaliin vaan etenee verkkaisesti omassa tahdissaan.

Yrttivene & kasvimaa
Yrttiveneen suorakylvöt

Yrttiveneessä ja kasvimaalla pyyhkii ihan hyvin. Suorastaan loistavasti nyt kun ne siivosin. Suorakylvöistä tilli on ollut nopein, mutta herneet, pavut ja kesäkurpitsat seuraavat perässä. Monivuotisista minttu heräsi, mutta rosmariini ei. Lisäksi olen iskenyt kaupan hevi-puskat veneeseen suorakylvöjen seuraksi. Näin salaateista, persiljasta, korianterista ja sitruunamelissasta on tullut tuoretta satoa ihan kivasti. Semisti harmittaa etten ehtinyt esikasvattaa mitään ja näin satokausi kasvimaalta on myöhäisempi.

Kasvimaa on kiinnostanut meriharakoita ja hanhia. Pihallamme on koko kesän kiljunut kolmen nokan meriharakkaperhe ja nehän söivät puolet herneistä! Suojaverkoilla onneksi sain loput versot pelastettua ja naapuri on auttanut varkaiden hätyytyspuuhissa. Hellyyttävät meriharakat ovat löytäneet muuta syötävää, mutta hanhet sotkuinensa saisivat puolestani pysyä koko pihalta poissa.

Vesimyyräjahti on edelleen käynnissä. Reilun kuukauden aikana olemme saaneet jo 11 tihulaista kiinni, suurin osa porkkanasyöteillä. Näin lyhyen välin vesimyyräseurauksia kartoittaen näyttää siltä, että tunnelien täyttämisen riesan lisäksi vain yksi nuori omenapuu on menetetty.  Palataan tähän haasteeseen tarkemmin vielä syksyllä.

Verannan köynnöksetMuratti viihtyy verannalla hyvin

Viime kesänä verannan lämmössä kasvoi runsas tomaattisato, mutta tänä kesänä tomaateista otettiin välivuosi. Tämä siksi että ensi keväänä tomaateille nikkaroidaan ihan oma soppi, ja verannalla edettiin suunnitelman mukaisesti eli istutin tomaattien hyväksymälle aurinkoiselle paikalle kaksi viinikärhöä – valkoisen ja tumman violetin (Clematis polish sprit).

Verannalla on korkeutta ja alusta asti olen haaveillut isoista yli kuuden metrin harjakorkeuteen kurottelevista köynnöksistä  – vähän kuin pergola-tyyliin. Pergolaahan pihallamme ei ole, mutta vihertunnelmaa voi luoda katetullekin verannalle hyvin. Tai ainakin haluan uskoa näin. Ilma kiertää terassilautojen raoista ja sivuseinien verkotetuista yläväleistä. Aurinko paistaa koko päivän isoista ikkunoista ja muratit ovat viihtyneet. Viinikärhöt ovat siroja ja kukkivat pitkään, lisäksi ne ovat vaatimattomia hoidettavia. Varovaisin odotuksin kärhöjä nyt testaamme.

Viinikärhö | Clematis Polish Spirit

Kärhöt olivat paikan valinnasta tomaattien kanssa samaa mieltä, sillä köynnösoksat ovat molemmilla jo kiivenneet yli metrin lisäkorkeutta kuukauden aikana. Kukkiakin on tulossa! Reittien virkaa ajavat läpinäkyvät siimasta tehdyt käpyverhot. Tavoitteena on rönsyilevä mutta ilmava ja siro köynnösnurkkaus. Alku näyttää lupaavalle. Viitteellisesti näille kahdelle viinikärhölajille on annettu neljän metriä korkeutta, mutta me kurkottelemme unelmissa tuplasti.

Miten lähdin viinikärhöjen kanssa liikkeelle? Multia on möyhitty säännöllisesti ja kastelu annettu lannoitetulla vedellä. Vaativia juoppoja kärhöt eivät ole olleet väliaikaisruukuissakaan. Ja ilmeisesti valittujen ruukkujen koko osui nappiin, sillä lakastumista ei ole havaittavissa. Ensi keväänä vaihdan köynnöksille luonnollisesti omat isommat istutuspenkit, jos ja kun ne asettuvat aloilleen. Sormet ristiin!

Katajanmarjat odottavat syksyä

Mutta palataan vielä köynnöksistä satokauteen ja väreihin – katsokaa mitä ihanaa tummaa sinistä etupihan katajasta pilkottaa! Katajanmarjojen keräys saa odottaa vielä syksyyn, mutta muutaman nappasin mukaan jo nyt värikoodiksi kangaskauppaan. Meillä etenee arjen ehdoilla vierasmökin remppa, jonka 60-70-lukujen värimaailmaa avasinkin jo aikaisemmin. Kosmosten lisäksi tummaa retroa säväystä mökkiin tuo Esko Pajamiehen Bonanza-sohvatuolit, jotka odottavat uutta verhoilua. Ja omalta pihaltahan se oikea sinisen sävy löytyi. Vihdoinkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *