Vielä kerran elokuu

Vielä kerran elokuu

Mistä tietää, että on elokuu? Verannan ikkunat ovat kosteassa huurussa aamuisin. Iltaisin on jo yhdeksältä pilkkopimeää. Saunan kuistilla voi tyynenä iltana ihailla vastarantojen mökkien veteen heijastuvia siluetteja. Sen tietää heinäsirkkojen tauottomasta sirityksestä, sudenkorennoista ja lepakoista. Jos sattuu ajamaan auringonlaskun aikaan satamasta kaupunkiin, horisontista bongaa takuuvarmasti kuumailmapalloja.

Elokuu on yhtä kuin sadonkorjuu. Tänä vuonna kasvatin siemenestä muutamia juttuja kuten lehtikaalia, kesäkurpitsaa ja herneitä. Juureksista tein taas tutut suorakylvöt. Tämä kesä ei ole onneksi ollut yhtä kuiva kuin viime vuonna.

Kasvimaan muokkaamisessa ja rakentamisessa olemme edenneet aikaisemman suunnitelman puitteissa. Rajasimme alueen vanhoilla tukeilla, joiden päälle alamme nyt muokkaamaan maata ja epäsäännöllistä kiviaitaa. Polkumateriaali kylvöalueiden välissä tulee olemaan hiekka.

Tänäkin vuonna kasvatimme vain kesäperunaa. Keväällä kaivoimme ja perustimme uuden perunapenkin tiiviiseen savimaahan. Aika pieneksihän nämä meidän timot jäivät, mutta puhtaita ja hyvänmakuisia. Noin 15 kiloa tuli eli ihan passelisti.

Ensi vuonna edessä sama hikoilu, kun siirrämme perunapaikkaa vielä vähän varjoisempaan kohtaan. Ei tämä työ missään nimessä turhaa ole ollut, sillä perunahan parantaa maata.

Meillä ei ole kellaria ja kasvimaalla puuhastelu on enemmänkin itseisarvo. Satokauden keittiössä nautiskellaan omista herkuista ja kesän maut säilötään tietysti. Pakastin ja kaapit vetävät mitä vetävät, mutta juuressektorilla säilyvyyttä olisi mukava pidentää ilman lisäkokkauksen välivaiheita ja sähköä. Ehkäpä pieni maakellari olisi meille kuitenkin tarpeeseen.

Uudet perunat suoraan kasvimaalta

Sadonkorjuu jatkuu vielä kuukauden ennen kuin laitamme pillit pussiin kasvimaalla. Ruska alkaa näkyä mustikanvarvuissa ja rantakoivut luovuttivat jo aikaisemmin kuivuudesta. Pihalla on vehreää. Kriikunat ovat kypsiä ja odotamme syysomenoita. Tämä viikonloppu on ollut mukavan lämmin ja kerkesimme käydä myös metsäretkellä. Saaliiksi saimme mustikoita, puolukoita, muutaman hassun kantarellin ja kaksi tattia.

Täällä saaristossa kesä saapuu hieman myöhemmin ja syksy vaihtuu hitaammin kuin mantereella. Venetsialaiset ovat kuitenkin varma merkki siitä, että kesä loppuu. Eilen kokkoja näkyi useampi ja joku ampui raketteja. Tuulettomana iltana musiikki kantautui jostain kaukaa. Revontulia ei vielä keskiyöllä ollut, mutta laiturilla loisti kirkas tähtitaivas. Itsehän en jaksanut valvoa ollenkaan vaan sauna teki tehtävänsä pitkän viikon jälkeen. Omat Venetsialaiset pidimme viikon etuajassa. Kiitos elokuu, olit ihana!

Perunoiden nosto


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.