Vesimyyräjahti puutarhassa

Vesimyyrä napataan rotanloukulla

Puutarhaamme on talven ja kevään jäljiltä ilmestynyt laaja ja kasvava tunneliverkosto. Yksi näköhavainto uivasta oliosta ja visainen tunnelianalyysi sai viime viikolla vahvistuksen – meidän saaripihan on vallannut vesimyyrä. Viime viikon loukkusaldo oli kaksi myyrää, ja nyt meidän täytyy napata ne loput.

Tämä on samaan aikaan sekä järkyttävä että helpottava tieto. Järkyttävää vesimyyrässä on niiden lisääntymisnopeus (sukukypsyys kahden kuukauden iässä, useita poikueita kesässä ja poikastenmäärä 2-9 per poikue). Vesimyyrälle on tyypillistä juurien syöminen, ja meidän pihalla kabbanaaleja on pidetty erityisesti useiden pihlajien ja viinimarjapensaiden alla. Pelkään, että meidän vanha puutarha ei kestä toista vuotta putkeen tällaista hyökkäystä. Vesimyyrähän on paikkauskollinen. Helpottavaa tämä on sikäli, että tiedämme mitä vastaan taistelemme ja meillä on hyvin aikaa estää toinen massahyökkäys ennen talvea.

Vesimyyrän tunneliverkoston aukkoja

Miten tunnistaa vesimyyrä? Sanotaan, että vesimyyrän multakeot ovat samanlaisia kuin kontiolla. Tämä oli hämäävää meidän pihan tapauksessa, sillä vanhoja aukkoja on ns. ”vakiintuneessa verkostossa” ja koloja syntyy uudestaan tampatuille ja mullitetuille alueille. Ylläolevassa kuvassa on tuoreita sisäänkäyntejä, joissa multakeko ja kolo ovat vierekkäin. Näin myös rantavedessä uivan myyrän. Olio oli tumma, melkein musta ja sillä oli häntä. Ennen kuin rekisteröin hännän luulin oliota sukeltavaksi silkkiuikuksi. Näiden havaintojen perusteella uskalsimme laittaa loukut puutarhaan valkosipulivesilotrauksen jälkeen.

Pienet loukut pienempiin tunneleihin

Ostimme kolmenlaisia loukkuja: rotanloukkuja ja kahta erilaista tunnelimaista loukkua. Markkinoillahan on jos monenmoista vekotinta ja piippaavia karkottimia. Jälkimmäiset koimme turhaksi, sillä tunnelilaajuus saaripihalla on vakava. Ja minnepä vesimyyrät karkottaisimme – naapurin tontilleko? Hintaviin loukkuihin emme heti lähteneet. Tarvitsemme kymmeniä loukkuja ja tuntuu absurdilta laittaa tuhat euroa loukkuihin.

Ensimmäisellä viikolla emme saaneet tuloksia. Laitoimme loukut kolmeen eri paikkaan porkkanasyöteillä. Seuraavalla viikolla vaihdoimme porkkanat juustoon, ja nämä normaalit rotanloukut  napsahtivat.

Loukut laitetaan tunnelin suulle ja pimennetään

Vaikea sanoa, mikä on lupaavasti alkaneen vesimyyräjahdin kriittinen muuttuja. Ensimmäisellä viikolla pyörimme pihassa paljon ja koira varmasti häiritsi niitä. Ehkä porkkanapalat olivat liian pieniä? Toisella viikolla olimme muutaman päivän pois saaresta, jolloin juustopalatkin houkuttivat.

Joka tapauksessa strategia on selkeä: hankimme loukkuja lisää, naamioimme ja pimennämme loukut hyvin ja kokeilemme eri syöttejä. Meillä on syksyyn asti aikaa nujertaa nämä tihulaiset ja pelastaa puutarhan vanhat puut. Olisi sääli menettää vuosikymmenten kerroksellisuus ja työ. Multaralliin tässä kuitenkin rahaa, bensaa ja lihasta palaa kun yritämme pelastaa pensaat, syreenit, omenapuut, kriikunat ja kumppanit.

Paniikkigooglettaminen tuotti valitettavasti aika vähän osumia vesimyyräkokemuksista. Niinpä päätimme jakaa tämän vastoinkäymisen muiden puutarhureiden kanssa näin blogin kautta. Raportoin loppukesästä uudelleen, millainen tilanne saaripuutarhassa on. Pidä meille peukkuja! Ja kerro jostain omasta pihavastoinkäymisestä. Ihan mikä vain joka lohduttaisi, sillä oveluutta, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa tässä vaaditaan.

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

2 Comments

  1. Reply
    Mari

    Hienoa, että olette saaneet jo muutaman vonkaleen kiinni; toivon parasta ja pidän peukkuja, että saatte myyrät nitistettyä talveen mennessä!

    Meillä ei ole missään nimessä mitään vastaavaa vastoinkäymistä tapahtunut, mutta viisastunut olen vierasperäisten lajien haitoista. Elämänlanka (tai karhunköynnös) on istutettu ilmeisesti joskus aikoinaan pihalle ja sen jälkeen levinnyt puutarhassamme aivan liian moneen paikkaan, eikä siitä tunnu pääsevän mitenkään eroon. Kesällä jos olet viikon pois, ovat viinimarjapensaat ja kukkapenkit täynnä lankaa – samoin tuleva ”niittymme”. Lanka kiertyy ja tukehduttaa pahimmillaan lopulta alkuperäislajit, joten on kyllä tosi ikävä juttu, vaikka jatkuvalla kitkennällä pysyy toki poissa aina hetken. Ehkä jatkuva kitkentä jossain vaiheessa tukahduttaakin sen; saa nähdä. Kitkennän tuotoksissakin pitää olla varovainen, sillä tavallinen kompostikaan ei ilmeisesti riitä nitistämään elämänlangan juuria, minkä takia sitä saattaa tulla pihalle myös ostetun mullan kautta. Taistossa elämänlankaa vastaan käytimme nyt keväällä raskasta keinoa; peitimme harsolla todella laajan alan navetan kyljestä ja kasasimme päälle paljon kiviä olemassa olevien kivien rinnalle (ei voinut siis leikata ruohonleikkurilla kivien takia, mikä olisi ollut ehkä helpompi tapa nitistää kasvi ajan mittaan) – eli pahimmista elämänlangan mellastuspaikasta on tavoite saada nyt kivikkopuutarha. Saa nähdä, pääsevätkö ne jostain ylös kuitenkin kipuamaan; toivotaan ettei! 🙂

    Tsemppiä sinne!

    1. Reply
      palasaaristoa Post author

      Kiitos Mari! On tässä stressitasot vaihdelleet, kun aluksi ei tiedetty mikä hirviö täällä oikein on. Ja aika isoksi vesimyyrät tosiaan kasvavat! Elämänlangasta on kokemusta lähipiirin pihalta – se on pirullinen kasvi. Lähipiirin kivipihalla se on hyökännyt mm. havupuiden ympäri ja morsiusangervoihin. Ei ole siis nurmikkoa ollenkaan vaan hiekkapiha, jossa sammalkasveja ja peitteet alla. Aikoinaan tuli naapurilta kärrätyn mullan mukana ja nyt sitä napsitaan tavan mukaan. Eli empatiaa myös teille lankataistoon, toivon että saatte sen nujerrettua! Kivikkopuutarha kuullostaa paratiisilta 🙂

Vastaa