Tuohikorin vahaus

tuohikori kulmakaappi

Tuohikorin vahaus - Pala saaristoa

Tuohi on satumaisuudessaan kiehtonut minua jo lapsuudestani asti. Muistan kuinka takkahuonettamme koristi tuohitorvet ja pappani tekemä tuohikontti. Esineet ovat vierailleet leikeissäni vahingoittumatta ja ilman lupataisteluita. Liekö myös innostuksestani isäni punonut toisen repun, pieniä koreja ja hauskoja tuohilippejä eli juomakauhoja.

Isäni harrastus ei kuitenkaan jatkunut, minulla näitä kädentaitoja ei ole ja niinpä oma tuohimaniani on sittemmin siirtynyt kirpputoreille. Vuosien aikana olen hommannut omaan kotiimme parit tuohivirsut ja leipäkorin. Ja kun bongasin tämän vanhan tuohisen seinäkorin, en voinut vastustaa sitä!


Vanha tuohikori ja mysteerinen värinl ähtö

Kori on taidokasta käsityötä. Edellinen omistaja on käyttänyt koria kukka-asetelmiin, mutta tilavuutensa ansiosta se taipuu moneen.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käsitellä korin, sillä harmikseni korin etuosan tuohi oli pahoin vaurioitunut. Kori on paria pikkuliuskan repeämistä lukuun ottamatta ehjä ja takaosa on väriltään “normaali” tuohen pehmeän ruskea. Enpä ole ennen vastaavaa eroosiota nähnyt – onko värilähdön syynä ollut aurinko vai joku muu rasitus?

Perinteinen ilme oli vaurioitunut lopullisesti ja niinpä annoin itselleni vapaat kädet tehdä jotain uutta. Halusin kokeilla vahausta, sillä pidän tuohen tekstuurista. Vahauksella uskoin yksityiskohtien säilyvän, kun taas maalaaminen olisi peittänyt pintaa liikaa.

 

Tuohikorin tuunaus - Pala saaristoa
Valitsin pintakäsittelyyn Osmo Colorin puuvahan, joka on hengittävä ja luonnollinen. Tuohen omaa sävykirjoa olisi ollut vahauksella mahdotonta saavuttaa, joten päädyin yhtenäiseen tummaan sävyyn 3169 / Noki. Meillä on sisustuksessa paljon luonnon sävyjä, ja mielessäni visioin että tummana kori toisi rauhalliseen väripalettiin kontrastia.

Ennen vahausta pesin ja tuuletin korin. Vaha on todella riittoisaa ja vaahtomuovisiveltimellä sai todella ohuesti hangata ja työstää ettei punoksien reunoihin jäänyt lammikoita. Käsittelin etuosan kaksi kertaa ja takaosalle riitti yksi kerros. Vahausten välissä oli muiden kiireiden ansiosta viikko kuivumisaikaa.

 

Tuohikorin tuunaus - uusi elämä vahauksella

Mieheni pyöritteli aluksi silmiään “radikaalista” projektistani, mutta on jo alkuihmetyksen jälkeen tottunut uuteen pintaan. Omaan silmään Noki oli paras sävy ja tuohen yksityiskohdat tulevat todella kauniisti esiin. Jälki on kuitenkin ehkä liian kiiltävä. Toistaiseksi annan korin olla näin ja se saa rauhassa etsiä paikkaansa. Tällä hetkellä se on keittiössä tuvan talonpoikaiskaluston seurana.

Tuohi on itselleni niin arvokas ja hieno materiaali, että ehjää koria en olisi lähtenyt muokkaamaan. Nämä ovat kuitenkin jokaisen omia makuasioita. Ensi kesän suunnitelmista en vielä tiedä, mutta taidanpa ehdottaa eläkeellä olevalle isälleni että kiskotaan mökkimailta tuohea ja hän saa opettaa minulle punontaa.

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa merellä. Tervetuloa!

Vastaa