Sunnuntain retkiluistelut

Sunnuntain retkiluistelut

Meillä kävi viikonloppuna tuuri – ulkona paistoi kevättalven aurinko ja saaristossa puhalsi +3c merituulet. Naksautimme torpassa luistimet uudelleen jalkaan ja lähdimme seikkailemaan. Tarkoituksena oli paistella lounasmakkarat tutussa nuotionurkkauksessa ja siitä suihkia pidemmälle etelään täydellisen sileää jäätä. 

Ei luistelujää ollut onneton saarten välissäkään. Plussakelien ansiosta merenjää oli paikoitellen sileää pitkän matkaa, mutta osittain myös koppuraista palapeliä ja rouheaa lumikenttää. Löytyi matkalta myös veneväylä, joka oli jäätynyt jo tukevasti umpeen. Kaiken kaikkiaan jää ja maisemat tarjosivat silmänruokaa ja meillä oli niin mahtavat ainekset pidemmälle tutkimusretkelle – aamupäivän hyvä energia, mukava luistelusää ja erinomaiset jäät. Kaikki meni loistavasti kunnes 500m ennen nuotiopaikkaa haparoin puhelinta tyhjästä taskusta. 

Kaikki taskut tutkittiin sata kertaa. Ei löydy. Puhelin hälyttää, mutta ei ääntä ei kuulu mistään eikä kimaltevasta lumimaastosta erotu mitään poikkeavaa. Suhattiin tuloreittiä edestakaisin kolmesti. Ei löydy. Oli pakko ottaa tuumaustauko ja mennä paistelemaan makkarat. Valoisaa aikaa oli vielä yli viisi tuntia jäljellä ja luurinkin akku juuri ladattu. Nou hätä! Siinä hiiltyneen makkaran voimalla yritin päästä miehen puhelimella findmyiphonen äärelle huomatakseni, että icloud.com ei toimi androidissa edes nettiselaimissa.

Otin kameran käteen ajatuksella “nyt vähän rentoudun ja kohta muistan icloudin salasanan ja soitan luottotyypille, että hän voisi tsekata puhelimen sijainnin “. Räpsyjen jälkeen soitettiin ja muistin paniikissa vain vääriä salasanoja. Oli pakko luovuttaa retkiseikkailun suhteen ja painua takaisin kotiin oman koneen äärelle. Ja kappas – kävi ilmi että allekirjoittanut unohti puhelimen alkujaankin torppaan.  

Meikäläinen ei tarvitse mitään pakopelejä tai esscape-roomeja, kun lähiretkeilykin voi olla näin haastava aivopähkinä. Näin se stressi yllättää, pienillä keskittymiskyvyn jäynillä pilaten rentouttavatkin jutut. Onko tämä sitä kuuluisaa kevätväsymystä? Vai liikainnostusta? Viimeksi tällainen jäynä kävi pari viikkoa sitten, kun kiireessä pakkasin autoon Substralin kasviravinnepullon kuivapuvun kanssa samaan kassiin. P#skastihan siinä kävi kirjaimellisesti. 😀  Tunnollisen viherpeukalon ja meriseikkailijan intressit eivät näköjään aina kulje samalla aaltopituudella, mutta voin kertoa että torpan huonekasvit saivat boostia ja voivat oikein hyvin.

Nyt nämä jäynät jo naurattaa, mutta toivon että pääsiäinen ei tuo mitään jännittäviä lisäkierroksia. Olemme saaneet liikkua ja nauttia talvisesta saaristosta enemmän kuin koskaan ennen. Jäätymisen ilmiöt on upeaa seurattavaa ja on kiinnostavaa tutustua uusiin paikkoihin. Pidetään peukkuja, että merenjää ja säät tarjoaisivat ulkoilupäiviä vielä pari viikkoa! 

Mitä sun talviretkeilyyn kuuluu? 🙂



2 thoughts on “Sunnuntain retkiluistelut”

  • Meillä taitaa olla niin röpelöä jäätä, että luistelemaan ei pääse suoraan pihasta. Paitsi itse mönkkärillä auratulle “tielle”. Mutta potkukelkalla pääsee! Se on kyllä ihan lempparivehje. Onneksi puhelin löytyi!

    • No sanopas muuta! Olisi ollut harmi hukata luuri vaikka kopiot pilvessä pelastaakin. Meidänkin pitäisi hankkia potkukelkat, nyt ollaan vaan suksittu ja luisteltu. Tänä talvena on muuten ollut todella monenlaista liikkujaa ja liikennettä jäällä, erityisesti sellaiset paksurenkaiset pyörät on jäänyt mieleen. Oispa metkaa koeajaa ja testata niitä. 😀

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.