Sisustusinspiraatiota maakuntamatkailun varrelta | Lepikon torppa

Heinäkuussa polkaisimme saarelta kesälomille pohjoiseen. Vaelsimme helteisessä UKK:n kansallispuistossa neljä päivää retkeillen, telttaillen, uiden, valokuvaten, hyttysiä huitoen ja maisemia hengittäen. Kyllä kotikulmilla on hienoa retkeillä, mutta on myös mahtavaa reissata ja vaihtaa maisemaa! Instagramissa löytyykin muutama räpsy Sokostin huiputuksesta, mutta täällä blogin puolella halusin vielä palata kahvitaukoomme Lepikon torpassa. Siis UKK:n synnyinkotimuseoon Pielavedellä. Ei meillä sentään Urkki-teemaa ollut, mutta kahvihammasta kolotti epätoivoisesti juuri tässä välissä kun vaihdoimme nelostieltä vitostielle. Ja pienen torppamökin omistajana sitä haluaa kurkata vanhoihin taloihin aina kun mahdollista. Astukaamme siis sisään!

Valkoiset pelargoniat torpan ikkunassa

Mummon pelakuut

Museon väelle kiitokset näistä upeista pelargonioista – hyvin on hoidettu! Pelakuut loistivat kutsuvasti jo heti ikkunasta, ja sisällä punaiset suorastaan roihusivat.  Lähipiirissäni pelargonioiden ystäviä on, mutta itse en ole koskaan näitä vielä kasvattanut. Yksinkertaisen ja rauhallisen väripaletin rakentajana nämä valkoiset kuitenkin houkuttavat. Juuri tällaisen valkoisen salusiini ja pelakuu -yhdistelmän voisin ottaa torpan olohuoneeseen heti, kun alkuperäiset ikkunat on vaihdettu. Kyllä kiitos!

Sisustusinspiraatiota Lepikon torpasta

Patinoituneet talonpoikaiskalusteet

Olen nukkunut lapsena pienessä puusohvassa. Siitäkö johtuu heikkouteni vaatimattomiin talonpoikaiskalusteisiin? Puusohva on isovanhempieni evakkoaikojen perua, joka sittemmin kunnostettiin. Sohva on todella lyhyt, siinä on irroitettava puukansi ja kaareva selkänoja. Vain lapsi tässä puisessa sänkysohvassa mahtuu nukkumaan, ja sen syleilyssä olikin mukava kölliä. Nyt vastaavanlainen puulevykantinen, mutta isompi puusohva on oman torpan eteisessä. Sinne mahtuu hyvin tavaraa piiloon, ja toisaalta puinen istuinlevy toimii hyvin paitsi kenkien vaihdossa mutta myös kantotasona arjen askareissa. Olen pohtinut puusohvalle vastaparia eteiseen seinäkaapista, mutta kokenut että renginkaappi on liian järeä pieneen ja matalaan tilaan. Lepikon torpassa kuitenkin silmäni nauliintuivat tähän kevyempään seinähyllyyn (yllä oikealla). Hyllyhän on melkein siro – vetolaatikkoihin saa pientavaraa piiloon ja tasoille vaihtuvia asetelmia. Tämä laitetaan korvan taakse kirppiskierroksille.

Lepikon torpassa patinoituneita kalusteita ja puupintaa riitti. Ja miten kaunista on piilutettu hirsi. Täällä nautin suuresti myös vanhoista tekstiileistä. Kammarissa oli esimerkiksi UKK:n äidin kutoma upea seinävaate. Ja pirtin puusänkyä pehmensi raitainen viltti päiväpeittona, keinutuolissa oli raikas keltainen matto. Vanhoihin tavaroihin voi tutustua tarkemmin museon luettelosta, mutta valitettavasti meillä oli vielä paljon kilometrejä edessä joten tunneiksi ei tänne voinut jäädä tutkimaan. 
Vanhat tekstiilit inspiroivatVanha valurautapata | Lepikon torppa

Tuohirakkaus

Olen kertonut rakkaudestani tuoheen jo aikaisemminkin. Sormiani polttelee opetella itse tekemään tuohiesineitä, ja tämä Lepikon torpassa vastaan tullut tuohivakka ei auttanut asiaa.  Uusissa tuohiesineissä ei tietenkään ole tätä patinaa, ja vanhojen tuohiesineiden keräily tietysti jatkuu myös. Jälleen kävin koivuneuvotteluja tuohen kiskomisesta ensi kesänä, sillä saaressa ei sopivia omia koivuja ole uhrattavaksi. Yli sata vuotta vanha tuohivakka | Lepikon torppa

Kaiken kaikkiaan Lepikon torppa oli todella iloinen yllätys niin historian kuin esillepanon osalta. Hauskaa ajatella, että täällä se pieni Urkki on tuijotellut samaa valkoista uunia ja samoja piiluhirsiä kuin minä nyt yli sata vuotta myöhemmin. Uunihan tuli tähän savupirttiin, kun Kekkoset hankkivat torpan ja perhe muutti pois, kun UKK oli 6-vuotias. Täytyy kehua, että museossa on kotoisa tunnelma ja esineet sekä asetelmat ovat huolella aseteltu kulttuuriperintöä arvostaen.  Ja ah mikä kaunis valo torpassa oli – olisin voinut kuvata täällä toisenkin tunnin.

Pitkien maakuntareissujen automatkat ovat puuduttavia, mutta vaihtelua kilometriralliin tuovat mielenkiintoiset taukopaikat. Sillä lomalla tärkeintä on paitsi määränpää, mutta myös mukava matkanteko. Me välttelemme ketjuja, ja yritämme löytää uusia taukotuttavuuksia sekä tukea yrittäjiä. Tällä kertaa sattuma vei Lepikon torppaan, mutta mielelläni suunnittelen näitä taukoja myös etukäteen.

Vinkkaa siis mulle maukkaista ja mielenkiintoisista paikoista, minne kannattaa maakuntamatkalla suunnata!  : )

*Tämä ei ole mainos. Lupa blogikuvaamiseen kysytty museovierailulla.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *