Perinnerakentamisen inspiraatiota Norjan saaristosta

 

Perinnerakentamisen inspiraatiota Lofooteilla

Viime viikolla pääsin vihdoinkin Norjan reissukuvien purkuun – olipa mukava palata näihin maisemiin! Jännä myös kuvista jälkikäteen huomata, mistä kaikesta on innostunut. Torpan tulevaisuuden remppaa ajatellen tarkoitukseni oli napata inspiraatiokuvia Norjan kalastajakylien ikkunoista. Talomme alkuperäiset ikkunat on vaihdettu, ja haaveissa on joskus palauttaa vanhat kuusiruutuiset paikoilleen. Vuorilautojen tyylivertailumissioon nähden kamerani saldo ikkunapuitteiden lähikuvista on kuitenkin aika mitätön.

Punotaanpa siis yhteen digirullalla toistuvia huomioita yleisesti perinnerakentamisen esteettisestä vinkkelistä. Erityisesti tuijottelin kattoja, mutta aloitetaan katsaus silti ikkunoista.

Ikkunat ja salusiinit

Perinteinen yhdistelmä | Suutarinlamppu ja salusiinit

Näkyi uusia, vanhoja ja uusvanhoja ikkunoita. Yksiruutuisia, kaksiruutuisia, kuusiruutuisia, kahdensanruutuisia ja siitä vielä tiheämmällä jaolla ikkunan ylävaakaa. T-mallin ikkunoita tuli vastaan harvoin. Ruutujen määrästä viis, vanhat ja uudet ikkunat olivat yhtä joukkoa salusiinien ansiosta.  Salusiiniverhot näkyivät usein suutarinlampun parina kuten yläkuvassa. Myös kaksi pöytälamppua ja ruukkukasvit olivat suosittu ikkuna-asetelma. Siistiä ja kodikasta, tummenevassa illassa kutsuvaa.

Ikkunoiden kuvaus on aina arvoituksellista ja kutkuttavaa. Olisi hauska nähdä matkoilla enemmän arkielämän sisustusta, mutta toistaiseksi en ole koputellut tuntemattomien ovia. Millaisetkohan huonekalut, taulut, tapetit ja matot tähän laventelin väriin verhottuun kotiin on valittu?

Kalastajakylien väriloisto

Olen tottunut ’yleistämään’ pohjoisen saariston väripaletin punaisen, valkoisen ja harmaan kolmiyhteyteen. Väärin. Norjassa sinapinkeltainen iski noviisin verkkokalvoille. Ja pelkästään hyvällä tavalla. Ei mitään hempeilyä vaan räiskyvää, vahvaa ja rehellistä keltaista.

Pääsiäisen graafisissa talvimaisemissa kylien väripaletti loisti kilpaa turkoosin meren kanssa. Suomeen verrattuna värejä käytetään Pohjois-Norjassa rohkeasti: punaisen ja valkoisen ohella talomaaleissa näkyi keltaista, vihreää, ruskeaa sekä vaaleaa ja tummaa sinistä.

Värejä Lofoteilla | Henningsvær

Värikkäät ulkomaalaukset eivät kuitenkaan tee tiheiden kalastajakylien yleisilmettä levottomaksi. Yhdessä ihmettelimme sitä, miten uudisrakennuksetkin on onnistuttu hyvin sulauttamaan perinteisten kylämiljöiden ilmeeseen väripaletin rajoissa ja konstailemattomalla muotokielellä.

Minulle jäi fiilis, että ikkunapuitteet oli enimmäkseen viimeistelty simppelisti perinteisesti valkoisella, mutta monipuolisesti oli ulkomaalaukseen valittu myös tehosteväripareja. Tässä kuvasarjassa näkyy leikittelyä punaisen ja vihreän kanssa.

Ikkuna kirpputorikauppaan Lofooteilla

Pohjois-Norjan saaristoa pääsiäisenä

Kalastajakylien kattokavalkadi – turvetta, liuskekiveä ja peltiä

Ne katot, miten kauniita turvekattoja! Rustiikkia, patinaa, tuulessa hulmuavaa heinää ja sammalta. Turvekattoja näkyi niin venevajoissa kuin tavallisissa kodeissa. Myönnettäköön, että meitä puri aikamoinen turvekattokärpänen. Heti tilaisuuden tullen käännytään lähipiirimme konsultoitiin ja sieltä löytyvän savusaunan turvekaton analyysiin. Suuret unelmat on kai hyvä aloittaa pienessä mittakaavassa eli ehkäpä joku vuosi vaja saa viherkaton.

Perinnerakentamisen inspiraatiota | Kabelvåg

Perinnerakentaminen | turvekatto

Kivihullu tietysti rakastui myös harmaisiin liuskekivikattoihin. Suomessa näitä harvemmin tulee vastaan, enemmän liuskekiviä saa ihailla takkahuoneissa ja puutarhoissa. Kattovertailussa ihastuin näihin teräviin ja epätasaisiin liuskekivitiiliin pyöristettyjen tiilien sijasta. Arvokas materiaali.

Vanhat liuskekivikatot ovat upeita

Peltiä myös pilkotti sieltä täältä. Katoissa ja seinissä. Maalattuna ja ruosteessa. Hieman eri käyttöikäluokassa ja meteliasteikolla kuin liuskekivi, turve tai huopa. Vesisateen ropinaakin on niin erilaista.

Täydellinen seinälamppu Turskat kuivumassa omalla takapihalla

Pohjois-Norjassa oli turskasesonki ja kaloja oli kuivumassa niin kotipihojen räystäillä kuin telineillä. Niin kuin tässä kuvassa, monin paikoin asuinmiljööt olivat hassusti kotoisia ja vieraita samaan aikaan. Ilman kaloja tämäkin voisi olla naapurin Erkin autotalli pihakoivuineen.Pääsiäisen ilta-aurinko valaisi sataman Narviken

Kamerakävelyillä parasta on yllätyksellisyys. Piti kuvata ohimennen ikkunoita, mutta mukaan tarttuikin paljon enemmän. Katse on hakeutunut yksinkertaisten perusasioiden äärelle ja huomaan että olen tutkinut asioita, joita jo mielessäni toteutan.

Jos olet kesällä suuntaamassa Lofooteille, kannattaa piipahtaa täällä.  : )

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

2 Comments

  1. Reply
    Jutta / oblik

    Siis wau, mitä kuvia. Näistä syntyi ihan mieletön inspiraatio <3. Luin monta postaustasi nyt peräjälkeen ja kiitos – ihana uusi blogituttavuus! Täältä löytyy reilusti ideoita, sujuvaa tekstiä ja mitä kauneimpia kuvia. Meni oitis suosikkeihin 🙂 Iloista juhannusta!

    1. Reply
      palasaaristoa Post author

      Kiitos sanoistani Jutta ja tervetuloa mukaan! Pohjois-Norjassa meikäläisen silmä lepää – siellä on samassa paikassa meri ja tunturit <3

Vastaa