Olemisen tiloja etsimässä – koti, vapaa-ajan asunto vai mökkikoti?

Villasukat jalassa vuoden ympäri kesät talvet

Minne suuntaamme kun ”mennään mökille” ? Tai mistä tiedämme, että olemme tulleet kotiin? Ja mitä tarkoitamme, kun haluamme ”olla vain kotona” ? Usean vuoden olen makustellut näitä kysymyksiä, ja juhannuksen jälkimainingeissa näppäimillä mökkikodin pohdintaa ryydittävät rennot kesäkuvat.

Verannan kesäkukkia ja juhannuksen pellavaliina

On vaikeaa päättää, missä ja miten haluaa asua. Meillä onneksi oli keskenämme samanlaiset toiveet ja energiat kodin ja sopivan arjen metsästyksestä, kun tämä torppa tiellemme osui. Kiertelimme vuosia ”järkevän automatkan” säteellä pääkaupunkiseudun ulkopuolista maaseutua. Halusimme oman paikan, josta pääsee helposti luontoon liikkumaan ympäri vuoden. Toiveissamme oli meidän näköinen arki, jossa voimme hyvin. Samaan aikaan pelkäsimme velkaantua, hometaloja, ylipitkiä työmatkoja ja vaikka mitä.  Vertailimme myös Espoota ja Pohjois-Helsinkiä. Se, että päädyimme saareen on kuitenkin kosminen oikku.

Tämä on meidän mökkikoti. Meillä ei ole tälle talolle tai tontille hienoa nimeä ja lähipiirin keskusteluissa ”menemme saareen” ja ”olemme saaressa”. Mökkikoti on oikeastaan kehittynyt tässä ajan kanssa lempinimeksi siitä, miten vastaan esim. työkavereiden kysymyksiin viikonloppusuunnitelmista. Tällöin kerron vaatimattomasti, että ”menemme mökille” ja jatkan siitä puuhiin mitä minulla on kulloinkin työn alla täällä saaressa. Kakkoskoti kuullostaa elitistiseltä ja sitä paitsi meidän tapauksessa virheelliseltä. Tämä on meidän ykköskoti, jossa haluamme viettää suurimman osan ajasta.

Mikä erottaa kodin ja mökin? Se ei ole talon tai asunnon koko tai tyyppi, maakunta tai hanavesi. Molemmat nauttivat kotirauhaa. Erot kodin ja mökin välillä ovat suhteellisia ja jokaisella on näistä oma ajatus ja kokemus. Molemmat ovat tunnetiloja ja erityisesti tunne kodista liittyy vahvasti identiteettiin.

Villasukat jalassa vuoden ympäri kesät talvetRustiikkisen verannan sisustusta

Me halusimme kodin luonnon keskeltä. Ulkomailla asuessani ja pitkillä matkoilla minulla on ollut ikävä Suomen luontoa. Erityisesti suolta tuoksuvaa metsää, metsän reunalta aukeavaa maisemaa, harmaita kallioita ja rantakiviä, virtaavaa vettä ja sinistä taivaanrantaa, marjoja, sieniä, lunta ja syksyn ruskaa. Nämä muistot löytyvät sekä lapsuuteni kodin maisemista että mökiltä. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Ja tässä mielessä näihin hetkiin on identiteettini juurtunut. Kun saavutan nämä muistot ja tunteet nykyhetkessä, olen tullut kotiin.

Meitä yhdistää se, että olemme kasvaneet maalla ja mökkeilyyn hurahtaneissa perheissä.  Molemmin puolin sukua mökkeily on käytännössä tarkoittanut toinen toistaan seuraavia rakennusprojekteja ja retkeilyä. Tosin hyvin eri tavalla ja erilaisissa paikoissa. Onkin ollut rikkaus jakaa nämä perinteet ja kokemukset toisen puoliskon kanssa. Ja nyt jaamme ne uudella tavalla täällä saaressa – jatkuvia rakennusprojekteja ja omalta pihalta spontaania arkiretkeilyä! Tämä on minulle kotoisaa – olen kiinni juurissani ja samaan aikaan teemme omaa juttuamme. Täällä on tilaa hengittää, oivaltaa, oppia ja toteuttaa. Tällä hetkellä olenkin enemmän innoissani näistä projekteista kun taas toinen puoliskoni kaipaa vielä syvemmälle ja useammin luontoon.

Solmut kuuluvat saaristoon

Juhannuksena meillä oli tupa täynnä väkeä. Alun perin ajattelimme, että tekisimme jotain ihan muuta emmekä halunneet ”olla kotona”. Viikonloppuna meillä oli kuitenkin eteinen täynnä kenkiä ja kaikki sängyt käytössä. Oli hauska tunne, kun ystävämme valloittivat rennosti talon tavaroillaan ja kaikki osallistuivat puuhasteluun saunavesien kannosta ruoanlaittoon ja tiskaukseen. Tuntui siltä, etteä myös he olivat ”kuin kotonaan” ja se on mukavaa. Suomalaiset ovat mökkikansaa ja ehkä täällä alkeellisissa oloissa tuleekin mökkifiilis, jonka puitteissa pätee rennommat reviirit.

Poikkeuksellisesti emme organisoineet puuhatalkoita vaan keskityimme juhannuksena syömiseen ja saunomiseen. Juhannuspäivänä aurinko houkutteli veneilemään ja hurautimme makkaranuotiolle lähisaaristoon.  Merituuli oli navakka ja purjehtijoita oli paljon liikkeellä. Ennustuksen mukaisesti illalla satoikin jo, mutta katettu veranta pelasti illallisen. Juhannuksen jälkeen ystävien lähdettyä oli ladattu ja rento olo, mutta oli myös ihanaa jäädä ”vain kotiin” tekemään muutama etäpäivä. Maadoittua villasukkiin ja olla hiljaa omien ajatusten kanssa.

Juhannuspäivänä oli paljon purjehtijoita liikkeelläPäiväretket ja rentoutumista nuotiolla

Asumisen tarpeet ovat murroksessa kuten työelämäkin. Mökkejä on vaatimattomista tuvista torppiin ja moderneihin omakotitaloihin. Neliöhinnat työpaikkojen lähellä ovat suolaisia. On aivopakoa ulkomaille ja maalle hidastamaan muuttaneita. Eri sukupolvilla ja eri ura- ja perhevaiheessa olevilla on moninaiset toiveet työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Maaseudulla ja kaupungissa asuminen eivät kuitenkaan ole vastakohtia vaan tapahtuvat limittäin. Toisilla maaseudulla asuminen keskittyy kesään, meillä se on viikottaista.

Yhä enemmän mökkeily on muuttumassa ”kakkosasumiseksi”. Toisaalta 1800-luvulla kehittynyt huvilakulttuuri osoittaa, että töihin on maalta ennenkin pinkaistu. Toisin kuin yläluokan villan arjessa, nykyaikana ei elämää mahdollista palvelusväki, suvun miesten sijasta töitä on kaikkien tehtävä ja kustannuksia ei jaeta huvilankunnan kesken vaan riskit ja kustannukset kannetaan itse. Useammassa paikassa asuminen ei kuitenkaan ole suomalainen tai uusi ilmiö. Jos haluat reflektoida omaa maalla asumista ja kakkosasumisen tulevaisuuden skenaarioita, kurkkaa Seppo Ahon ja Heli Ilolan tutkimusjulkaisuun Toinen koti maalla? Kakkosasuminen ja maaseudun elinvoimaisuus. Vahva peukutus tälle katselmukselle.

Myönnettäköön, että välillä on haastavaa yhdistää tällainen ”eristyksissä” asuminen ja työnteko. Minua hämmästyttää miten hitaasti asenteet etätyöstä kehittyvät näinä hyvinvointiboomin aikoinakin. Etätyökulttuuri on toki hyvin toimiala-, organisaatio- ja tehtäväkohtaista. Olen kuitenkin huomannut, että tästä kodista puhuminen ”mökkinä” antaa virheellisen käsityksen – jopa ehkä laiskottelun vivahduksen. Sitä täällä asuminen ei todellakaan ole. Etäpäivien pitoa kantaa toive siitä, että ruohonleikkuut ja muut omakotitalon tontin ylläpitotyöt onnistuvat normaalisti arki-iltoina. Pidemmät vapaa-ajat voisi antautua sitten rentoutumiselle ja omille projekteille.

Juhannuskokossa poltettiin viime vuoden kaisloja ja kaadettuja vanhoja leppiä

Minusta oli mahtavaa tänä keväänä #töissäluonnossa -kampanja, jonka puitteissa Luonnon päivät ja Helsingin kaupunki haastoivat työnantajia viemään työntekijät tunniksi luontoon. Itse en tällaisessa tempauksessa ollut mukana, mutta harrastan tätä yksin etäpäivinä. Esimerkiksi tällä viikolla menin kahville laiturille ja venyttelin koneen edessä jumiutuneita hartioita samalla kun seurasin lintuja. Toisena päivänä puolitin havupuista kerkkiä ja tein vesimyyräansakierroksen. Ihan vain kävelessä villiä pihaa ympäri hengitys tasaantuu, ryhti paranee ja alitajunnassa surraavat ideat ja ongelmat sinkoilevat kohdilleen. Syttyykö aina heti lamppu. Ei. Mutta lataako mieltä, kehoa ja hyvinvointia pidemmällä tähtäimellä. Kyllä. Olen tällä hetkellä onnekas siitä, että työssäni voin hyödyntää etätyötä (niin maalla kuin kaupungissa) ja nauttia myös liikkuvasta työstä. Minusta #töissäluonnossa on loistava lisä työpaikat vallanneeseen sisustuksen monitilatrendikeskusteluun,  jonka aallossa avokonttoreita kehitetään toimivimmiksi. Sekin on tärkeää, sillä avokonttorissa jatkuva työskentely on todella kuormittavaa.

Maa- ja metsätalousministeriön teettämä Mökkibarometri (2015) antaa mielenkiintoisia signaaleja siitä, miten maaseudulla (mökki)asumista ja työskentelyä voi tällä hetkellä yhdistää. Barometrin mukaan joka kymmenes mökkiläinen teki vuoden aikana ansiotöitä mökillä ja keskimäärin etätyötä tehtiin 12 työpäivää vuodessa. Etätöitä tehdään toki yleisesti enemmän kuin mitä tässä juuri mökkiläisten kyselyssä kartoitettiin. Tämä oli kolmas Mökkibarometri, ja reilun kymmenen vuoden aikana halu mökkiläisten etätyöhön on kasvanut. Myös Aho & Ilola komppaavat yli kymmenen vuotta vanhasta datasta, että mökillä etätyöskentely on harvinaisempaa ja töissäkäynti mökiltä käsin yleisempää.

Nyt ihan iski kipinä etsiä tuorempaa tutkimustietoa maalla asumisen ja kaupungissa työskentelyn yhdistämisestä. Nämä MMM:n kyselytutkimuksen tuloksethan ovat suuntaa-antavia ei vähiten siksi, että vapaa-ajan asumista ja mökkeilyä on vaikea tosiasiallisesti selvittää ja suurin osa mökkien omistajista on eläkeläisiä jotka eivät ole enää palkkatöissä. Mökkeilyn, vapaa-ajan asumisen ja monen kodin asumisen yhdistämisen muodot tulevat vain moninaistumaan tulevaisuudessa. Etätyöstä puhuessa on myös hyvä muistaa se, että se sisältää myös harmaata ylityötä. Joskus se läppäri kannetaan kotiin tai mökille palkattoman ylityön puitteissa, koska töitä ei ole ehditty tehdä vaikka toimistolla on istuttu koko viikko. Oletko sinäkin tehnyt töitä myös lomalla?

Juhannuskimpussa komeilivat koiranputketHuolimatta haasteista, tämä koti ja olemisen tilat luonnon keskellä kehittyvät pikku hiljaa. Se on prosessi, jossa töiden ja vapaa-ajan tasapaino hakee rajojaan. Toivottavasti saavutamme ihannetasapainon useamman kerran tässä vuosien aikana.  Ehkä myös asuminen helpottuu, kun vesi tulee taas taloon ja varaava takka lämmittää talvellakin.

Olen todennut, että tämä on ideaali etätyökonteksti luovaan työhön. Mutta jonain toisena hetkenä se voi olla esim. viikon matka toiseen kaupunkiin, maahan tai uuteen kahvilaan. Etätyö on moninaista. Ajatustyölle sekä havainnoimiselle pitää mielestäni antaa tilaa myös työyhteisöjen ja oman kodin seinien ulkopuolella. Jokainen ammentaa inspiraatiota eri tavalla.

Koti on tunnetila. Mökki on tunnetila. On erilaisia kotoisia olemisen tiloja, joihin identiteettimme on juurtunut. Joskus ne ovat vierekkäin samalla tontilla, toisinaan niitä erottavat tuhannet kilometrit ja vuodet. Meidän mökkikoti täällä saaressa on arkinen ympärivuotinen koti, vaikka viikottain kaupunkiluukussa rampataankin toimistolle töitä tekemään. Täällä vallitsee puuhakas mökkimentaliteetti ja erilaisia olemisen tiloja vuoden aikojen rytmissä. Ja jokainen intohimoinen suunnittelija ja omatikotitaloasuja tietää sen, että kotihan ei ole koskaan valmis. Ei varmasti tämäkään.

Millainen on sinun (unelma)kotisi maalla?

 

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

2 Comments

  1. Reply
    Minna / Kotona ja kaukomailla

    Aivan ihana tämä sinun blogisi! Ahmin heti monta juttua peräjälkeen, sillä tällaisia kotimaisia visuaalisesti kauniita hitaampaan ja kestävämpään elämiseen liittyviä blogeja on tosi vähän tai sitten olen vain tosi huono löytämään niitä. Joka tapauksessa ajatusmaailmasi iski minuun heti. 🙂
    Asumisessa alkaa tosiaan olla taas uusi murros käsillä ja koko ajan näkyy enemmän liikehdintää missä länsimainen keskiluokka alkaa tehdä ratkaisuja laatikon ulkopuolelta ja asuminen, eläminen ja työ sovitetaan ympäristön ja omien tarpeiden mukaan, eikä mennä enää tietyn kaavan mukaisesti. Teidän ratkaisunne kuulostaakin erittäin onnistuneelta oman hyvinvoinnin lisäämiseksi, ja myönnänpä että tuollaisesta saarimökistä on tullut haaveiltua tovi jos toinenkin. Keräilen itseasiassa koko ajan pesämunaa (ja uskallusta) siihen, että jonain päivänä irtautuisin oravanpyörästä ja vain muuttaisin pieneen taloon/mökkiin elämään yksinkertaista elämää ilman velkaa, vakituista työtä tai muitakaan velvoitteita. Sitä odotellessa olen kuitenkin kaivannut koko ajan tuota luovuutta ruokkivaa ja erilaisissa tiloissa tasapainoilevaa ympäristöä kuin mitä kuvailit omaa yhdisteltyä mökki- ja kaupunkielämäänne. Tänä keväänä se vihdoin toteutui jossain muodossa kun löysimme kodin meren rannasta, missä jatkuva purjeveneiden tiirailu ikkunasta ja rantakallioilla istuskelu on avannut jo ihan uusia luovuuden portteja sisälläni. Työpaikkani taas on kaupungin toisella laidalla metsissä, missä voin joka päivä katsella hevosten laiduntamista ja kuunnella puiden huminaa. Luonnossa on mieletöntä voimaa ja se edistää omaa hyvinvointia niin paljon, että sitä on melkein hankala kuvailla. Hyvin olet kyllä onnistunut siinä omassa blogissasi, pidän juuri tavasta millä olet kuvaillut pieniäkin yksityiskohtia ja sitä, miten välillä on vain hyvä pysähtyä aistimaan niitä ja nauttia hetkestä. Koska sitähän se elämä loppujen lopuksi on: tätä hetkeä ja niitä pieniä hyviä asioita. 🙂

    1. Reply
      palasaaristoa Post author

      Kiitos sanoistasi ja refletoinnista Minna! Komppaan ajatuksiasi täysin – elämä on just niitä arjen yksinkertaisia asioita ja läsnäolon hetkiä. Itsellä oravanpyörä pitkittyneessä taantumassa on tarkoittanut korporaatioarjen sijasta pätkätyöllisyyttä. En ole voinut tehdä isoa hyppyä yrittäjyyteen, mutta pienillä mikropäätöksillä muokannut ja tasapainoillut (työ)elämääni paremmaksi. Joustava ura, sellainen kai minulla on mutta luovana tekijänä lisää vapautta kaipaan jatkuvasti. Vapautta ja hyvää oloa on kuitenkin ehdottomasti ollut omannäköinen arki. On hienoa että asumisen erilaisista tarpeista ja elämisen päätöksistä keskustellaan – monen kodin asumisen yhdistämisen muodot tulevat vain moninaistumaan tulevaisuudessa samalla lailla kuin työelämä pirstaloituu.

      Ja hei tosi kaunis ja konkreettinen blogi sulla, seuraan mielenkiinnolla teidän uuteen kotiin ja maisemaan asettumista. Luonnossa on mieletöntä voimaa kuten sanoit, tässä ollaan sielunsiskoja. <3

Vastaa