Näkkäreistä tuli ruisneppareita

Leivoin taannoin rukiista. Bongasin tämän näkkärireseptin jo alkuvuodesta, mutta kokeilemaan pääsin vasta nyt. Ensin leipuria viivästytti aikataulut, sillä haaveena on ollut päästä jauho-ostoksille Malmgårdin kartanopuotiin. Sitten olikin jo kesä, ja olen mieluummin viettänyt aikaa pihalla kuin tuvassa kuumottavan uunin äärellä. Mutta kannatti odottaa – leipäsistä tuli herkullisia & sain leipoa rauhallisena päivänä kaikki aistit auki. Ruistaikinaa on ihana työstää ja rukiin tuoksu menee suoraan sydämeen.

Toisinaan tapahtumaketjut asioiden taustalla ovat merkillistä sattumien tanssia. Esimerkiksi kesän jälkeisen leivän leivonnan aikaisempi starttaaminen oli sen ansiota, että pysähdyimme vaellusreissun kotimatkalla lounaalle Oulun Aittamaailmaan. Ja kulmilla kun olimme, poikkesin uteliaisuuttani myös kauppahalliin kiertelemään. Ja siinä sitten 600 km päässä kotirannasta saan kuningasidean, että ostanpa suolatonta läskiä jotta voin huoltaa uskollisen ystäväni UPO5A:n. Järjetöntä!

Noh, pakastettu silava matkasi kylmälaukussa hitaasti sulaen ja kotona odotti ruostunut puuliesi. Ja ei kun hommiin – osat irti, pesut ja poltot. Koska puuliesi ja -uuni hohkasivat kuumana, päätin ottaa kaiken hyödyn irti ja tein ruistaikinan kohoamaan. Sen lisäksi että leivoin, ehdin myös rasvapolttaa kaksi vanhaa valurautapannua uuteen uskoon. Onneksi osui tuulinen huoltopäivä ja käryt saatiin häädettyä tuvasta melko vaivatta. Ja lopuksi leipomisen ansiosta rukiin ja tuoreen leivän tuoksu valtasivat kodin.

Ohjeen mukaan piti tulla ruisnäkkäreitä, mutta oma lopputulos muistuttaa enemmän sitkeää ruisnepparia. Tämä sen vuoksi, että en kaulinut taikinaa ohuen ohueksi ja monen tunnin hehkutuksesta huolimatta puulieden uunin paistolämpötila ei nouse tai pysy tasaisesti yli 200 asteen. Leivinuunin kunnostusta ja ruutukaulimen ostoa odotellessa puuhastelen rennosti puulieden uunin kanssa ja otan astiat monikäyttöön. Nepparit saivat tällä kertaa kuvioinnin Iittalan Kastelhelmen kulhoista, joita ostin Kosmoksen seuraksi vierasmökkiin. Ei se ole niin justiinsa – pääasia että taikina maistuu hyvälle ja kumisuttamalla pohjaa varmistaa milloin paisto on valmis.

Elokuu on tarjoillut jo monia kultaisia auringonlaskuja – näin myös leivontapäivänä. Pakenimme kuitenkin tuvan kuumuutta ja lopputuuletusta naapuriin. Keräsin ruisnepparit vakkaan mukaan ja tein yrttiveneen tilleistä suolatun tillvoin leipästen kylkeen. Yli kolmasosa leipäsistä hupeni suihin MM-kisastudiossa valkoviinin kera. Ilman omakehua sanon, että itse tehty leipä on yksi halvimmista arjen hemmotteluista mitä itselleen ja läheisilleen voi antaa. Ja superisti terveellisempää kuin sipsit.

Seuraava leivontasessio saa odottaa vielä pari viikkoa ja sitä ennen haluaisin ehtiä ostamaan myös niitä Malmgårdin jauhoja ja leseitä testiin. Monta reseptiä odottamassa syksyn iltoja. : )

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa