Mustikkakukko uunissa | Talven jälkiruoat

Rättänää ja väskynäsoppaa – näillä on aloitettu marraskuun makumatka kohti talvea. Nautiskelin jo heti kuun alussa aamupalaksi uuniriisipuuroa luumukiisselillä, ja pari viikkoa sitten paistoin kaksi mustikkakukkoa. Vaikka suomalaisten perinneruokien äärellä ollaankin, rättänä eli mustikkakukko on oikeastaan tullut omalle listalle vasta kaksikymppisenä opiskelijana. Se on edelleen yksi lempijälkkäreistäni – mustikan, rukiin ja vaniljan täydellinen makuräjähdys!

Vaikka mustikkakukko niin taivaallisen hyvää ja suussa sulavaa onkin, en voi tehdä sitä joka vuosi. Vedän överit! Siis ÖVERIT! Ja niin tapahtui myös tänä vuonna. Yritin olla ovela ja tein taikinan kahdeksi mustikkakukoksi, joista toinen oli tarkoitus laittaa pakkaseen. Ja kyllähän minä sen pakastin, mutta saman viikon aikana söimme sen pakkasesta myös pois. Vaarallisen hyvää!

Mustikkakukko ja helppo ruistaikina

Mustikkakukko eli rättänä

Olen leiponut kukkoja monella tapaa vuosien aikana. Yhtenä isona piirakkana, pieninä kerta-annoksina ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa tein kukot Valion reseptillä ja tässä nopea yhteenveto toteutuksesta.

Otin pakastemustikat (0,75 l) edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan. Leipomispäivänä leikkasin voipalan (200 g)  huoneenlämpöön pariksi tunniksi lämpiämään. Kun voi oli pehmeää, napsaisin uunin päälle 200C. Vatkasin pehmeän voin käsin sokerin (3/4 dl) kanssa kuohkeaksi ja lisäsin lopulta jauhoseoksen (3,25 dl ruisjauhoja ja 3/4 til leivinjauhetta). Laitoin taikinan hetkeksi pakkaseen kovettumaan.

Taikinan hieman asetuttua, jaoin sen kahteen osaan: 2/3 Liekki-patoihin ja 1/3 taikinaa kukkojen kanneksi.  Tein kaksi palloa jotka kaulin ja lopulta taputtelemalla levitin pieniin patoihin. Kesän pakastetut mustikat olivat jo sokeroituja ja perunajauhot olivat päässeet loppumaan. HAH! Valutin sulaneista mustikoista ylimääräisen mehun juomalasiin, nakkasin sormituntumalla mustikoihin hieman lisää sokeria ja sekoitin 2rkl tavallisia vehnäjauhoja perunajauhoja hieman tuuraamaan. Mustikat patoihin ja sitten vielä kaulin pienet taikinakannet patoihin. Kuumaan uuniin 200C n. 40 minuuttia. Juu ja tästä setistä tulee n. 6 – 8 annosta. Ja juu, me syötiin miehen kanssa kahdestaan 6 – 8 annosta rättänää viikon sisään. Siis ÖVERIT. Ja mun mies ei edes ole makean perään.
Suomalaiset perinnejälkiruoat | mustikkakukkoSavossa kuulemma rättänä syödään perinteisesti kermavaahdon kanssa, ja Valion reseptissä se näin myös ohjeistetaan.  Pysyin kuitenkin omille makunystyröille uskollisena ja yhdistin sen kylmään vaniljajäätelöön kuten aina. Tällä kertaa jäätelöksi valikoitui poikkeuksellisesti maidoton vaniljajäätelö – sen vuoksi postauksen ensimmäisessä kuvassa hieman erilainen koostumus. Riisivaniljajäätelö kuitenkin yllätti, ja itse asiassa tällainen italialaisen jäätelön tapainen koostumus on omaan makuuni parempi.

 

Mustikkakukko iskee talven makunystyröihin

Nappasin leivonnan keskellä nämä muutamat kuvat filmille. Ihan hauskoja! Ei siinä kuitenkaan malttanut ruokakuvauksia pitää, tuoksui liian huumaavalta ja oli pakko heti herkutella. NYT tämä kokki kuitenkin siirtyy makeista herkuista keittoihin. Olen heittänyt itselleni haasteen opetella tänä talvena kolme uutta keittoa. Tiedätkö – on jäänyt MENU vähän jumittamaan.  Tuttuja ja turvallisia ruokia tulee tehtyä melko usein.  TYLSÄÄ. Viikonlopuksi teen turvallisesti vielä borssikeittoa, johon en olekaan pariin vuoteen omassa keittiössä tarttunut vaikka tietysti muualla maistellut. Eihän pakkasia ole täällä saaristossa vielä nimeksikään, mutta huomaa kyllä jo miten kylmät säät vetää vahvempien ja tummien makujen puoleen.

Mitäs siellä on ollut lautasella lähiaikoina? 

 

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa