Mikä on sopiva määrä pitsiä?

Mikä on sopiva määrä pitsiä?

Vanhan talon sisustajana käyn pitsin kanssa keskusteluja tämän tästä. Rakastan pitsiä ja pukeudun siihen mielelläni etenkin juhlaan. Bongaan pitsit aina sisustuksista, lehdistä, julkisista tiloista ja muiden kodeista. Olen pitsiharakka. Vanhojen talojen kontekstissa pitsi istuu mielestäni luontevasti ja olennaisesti tunnelmaan, mutta omaan kotiin se tuntuu liian meluisalta. Ai miten pitsi voi olla meluisaa? Yksityiskohtien paljous voi olla meluisaa ja pitsihän on melko koristeellista ja monet pitsit yhdessä samassa huoneessa voi olla päällekäyvää. Miten siis kesyttää pitsi oman kodin sisustukseen?

Aloitetaan inventaarilla siitä, missä ja millaista pitsiä tällä hetkellä meiltä löytyy. Löysin nämä kaksi kuvaa todistamaan, ettei vanha torppa lähtökohdiltaan aivan pitsitön ole.  Vasemmalla kesämaisema rantasaunan huussin ikkunasta. Pidän erityisesti verhon leveästä pitsistä – se on aika anarkistinen helpotushuoneeseen! Myös harmaan laudan eleetön tausta pitsin kanssa on kaunista näin ulkopuolelta katsoen. Vanha pitsiverho keikkuu paikoillaan kesät talvet, säät vain vaihtuu. Pitsiä löytyy myös makuuhuoneesta eli kerään vanhoja valkoisia petivaatteita.  Näistä tyynyliinoista ja lakanoista löytyy usein yksinkertaisia pitsielementtejä ja käsin brodeerattuja nimikirjaimia. Arvostan näitä käsitöitä ja historiaa. Lisäksi vanha puuvilla on vahvaa ja viileän tuntuista. Kun vertaan näitä kahta pitsiesimerkkiä, oma viisarini pitsin koristeellisuuden skaalassa istuu enemmän yksinkertaisen puolelle.

pitsiverhot ja pitsilakanat

Liinavaatekaappia muistista kaivellen löytyy myös muutama eri mallinen pitsinen pöytäliina. Yksi soikea pieni on omin kätösin virkkaamani, ja sitten on näitä kirpputorilöytöjä ja etelän tuliaisina saatuja liinoja. Käytän pitsiliinaa ehkä kerran kaksi vuodessa keittiössä valkoisen liinan kanssa. Oma tekeleeni on sen sijaan iskemättä, sillä tummempana luonnonvalkoisena en ole sille löytänyt tilannetta tai paikkaa. Kun tässä mietin pitsejäni ja käyttötapoja, huomaan että olen aika kranttu pitsin värin ja sävyn suhteen – puhdas valkoinen pitsi on mun juttu. Salainen pitsihaaveeni on puolestaan päiväpeitto vierashuoneeseen, mutta sekin sellaisena yksinkertaisella kuviotoistolla puhtaan valkoisesta kalalangasta prameuksien sijaan.

 Olen tuumaillut, että voisin kesyttää pitsin verhoissa yhdistämällä sen isoon valkoiseen massaan kuten lakanoissa. Sen sijaan että verholla tai kapalla on romanttinen pitsireunus, ompelen pellavaverhoon ala- tai ylähelmaan yksinkertaisen suoran pitsinauhan kankaiden väliin. Pitsillä ei tarvitse kuorruttaa tilaa ja esineitä vaan keventää ja raikastaa. Tai sitten voisi ottaa pitsin haltuun vain osan vuodesta, ja hullutella kesäisin esim. hyödyntämällä iso pitsikangas ikkunan kesäpokana kuten täällä tai kierrättää kulunut pitsiliina sadevesitynnyrin roskaesteenä. Pitsi kuuluu kesään eikö?

Tänä talvena “repäisin” kangaskaupassa ja ostin muutaman metrin ensimmäisessä kuvassa näkyvää puuvillapitsinauhaa. Otin sen kokeiluun tähän meidän keittiön kulmakaappiin. Aina kynttilöitä ottaessa kurkistaa pimeästä kaapista valkoinen pitsireunus. Tällaisina kerta-annoksina pitsi on toiminut ja piristänyt. Seuraava askel on laajentaa eli liimaan pitsin pöytäsenkin hyllytasoon.

vanha kulmakaappi

Tämä kulmakaappimme tässä oikeastaan nostaa hyvin esiin haasteeni pitsin kanssa sisustamisessa. Vanhassa talossa yleisesti on paljon koristeellisuutta aloittaen vaikkapa ikkuna-, ovi- ja muista huonelistoista, joilla kehystää ja luoda jatkumoa läpi tilojen. Vanhoissa huonekaluissa myös on upeita veistettyjä, viimeisteltyjä yksityiskohtia ja kaarevia muotoja. Ja lopulta millaiset seinäpinnat näitä kaikkia yksityiskohtia ympäröi – hirret, värikkäät tapetit, sabluunakuviot vai roisketapetti. Käsityö vaatii ja ansaitsee huomiota.

Joku voisi tässä kohtaa tuhahtaa, että oletpa valinnut aivan vääränlaisen talon itsellesi. Hahaa! Uskon, ettei ole yhtä oikeaa tapaa sisustaa vanhaa taloa tai kotia. Pitsin suhteen minimalistit ja maximalistit ovat samanarvoisia. Jokainen arvostaa eri elementtejä eri tavalla ja luo kokonaisuudesta oman tasapainon omaan kotiin. Sisustamisessa myös mielestäni pätee mantra, että kaikkea ei tarvitse omistaa jotta siitä voi nauttia. Voin saada energiaa ja esteettisiä elämyksiä yhtä lailla esim. maalaisromanttisesta kahvilasta ja skandinaavisen viileästä putiikista, mutta liian täyteläisessä tai liian kylmässä tilassa asuminen voisi olla pidemmän päälle kuluttavaa. Omaa tasapainoa kohti siis.

Näin remppojen alussa ensimmäisiä prioriteetteja on terve ja hengittävä talo, toiminnallinen huonejako meidän arkeen ja tarpeisiin sekä vanhan säilyttäminen. Jälkimmäiseen viitaten puiset koristelistat ovat minulle todella tärkeitä kuin myös tummat kontrastit oli se sitten rakennettu tummilla puisilla huonekaluilla, tapeteilla tai mahdollisesti hirrellä. Sitten kun kiinteät sisustuselementit on tiloihin selkiintyneet ja rempattu, voin aloittaa leikin koristeellisuuden kanssa kunnolla.

Se on jännä mistä omat sisustushaasteet ja -vaikeudet välillä kumpuaa. Usein kuulee tai lukee tarinoita, miten aikuisena on halunnut luoda aivan toisenlaisen kodin kuin missä itse on kasvanut. Minulla ei tällaisia kaikuja ole paitsi koboltinsinisen suhteen. Tämä on jo ties mones koti mitä sisustan, meidän elämäntilanteet ovat pitäneet liikkeessä ja kaksi kättä tässä iässä ei enää riitä. Nyt on onneksi ankkuri ja tänne torppaan haluan luoda aikaa kestäviä tiloja. Meidän tyylisiä, meille sopivia mutta kontekstin huomioiden.

Tällä hetkellä huonekalut hoitavat toiminnallista virkaansa: tässä syödään, tässä nukutaan, tässä oleskellaan ja katsotaan maisemaa jne. Sisustuksemme on lemppareiden ja roskakuormaa tai kierrätystä odottavien tavararoiden sekä pintojen välaikainen kokoontuminen. Tässä nämä huonekalut ja esineet  kuitenkin palvelevat arkea ja auttavat hahmottamaan mittasuhteita ja värimaailmaa. Ja tästä epätäydellisyyden ja epäjärjestyksen ajasta onkin ollut paljon apua pohdinnoissa miten rempata ja sisustaa – myös pitsin suhteen.

 

MITEN SINÄ SISUSTAT PITSILLÄ? MISSÄ MENEE PITSIN RAJAT?



6 thoughts on “Mikä on sopiva määrä pitsiä?”

  • Samoilla linjoilla kanssasi! Pitsi on ihanaa, varsinkin vanhana, yksinkertaisena, herkkänä, käsin tehtynä. Juuri parhaat palat monesti ovat mielestäni niissä käyttötekstiileissä, kuten lakanoissa ja tyynyliinoissa. Ne on tehty kestämään kulutusta ja pesua. Niissä ei ole liikaa herkkyyttä, joka menisi ällömakeuden puolelle. Jotenkin tuntuu että saan allergiaa sellaisesta teennäisestä homesweethome-pitsihössötyksestä. (olikohan tämä liian suoraan ilmaistu..?)

    Verhokappoja olen ommellut vanhoista lakanoista, ja pitsikoristeisia vanhoja tyynyliinoja on käytössä varsinkin kesäisin, ne kun sopivat keveytensä puolesta niin hyvin siihen vuodenaikaan. Pienet pitsiliinat koristavat mustan antiikkipianon kantta, ja antavat pehmentävän alustan kukkaruukuille ja messinkisille kynttilänjaloille.

    Aiemmassa kodissamme meillä oli suuri virkattu pitsipeitto tilanjakajana makuuhuoneessa, se oli ihana ja herkkä, ja loi jännittäviä varjoja ilta-auringon paisteessa. Tulipalon sammutustöiden tuiskeessa mieheni pyysi sammuttajia pelastamaan tuon verhon, ja he leikkasivat yläreunasta suikaleen irti, eli yksi reuna odottaa korjaamista. Sen kun saan joskus tehtyä, pääsee tuo peite jollekin paraatipaikalle loppuelämäkseen!

    • Kiva kuulla! Käsintehty pitsi on myös se minun valintani. Ja totta puhut noista varjoista – pellavaverhot taittavat valoa upeasti mutta pitsi on varjojen taitaja 🙂 Minulla on aina silmät auki kirppareilla kappaverhojen varalla, mutta ehkä tosiaan pitää nyt asennoitua katsomaan lakanoitakin sillä silmällä että voi tehdä tuttavuutta taas ompelukoneen kanssa. 😀

  • Pitsi on hiipinyt salaa elämääni. En ole siitä oikein koskaan innostunut mutta nyt yllättäen huomaan, että salakavalasti sitä löytyy rantatorpastani vähän joka paikasta. Verhoista, tyynyistä, hyllyn reunasta, sisustustavaroiden kyljestä. Ehkä se on iän tuomaa romantiikankaipuuta 🙂 🙂
    Siispä: Sopivasti rouheaa tavaraa, mutta valkoisia pitsiunelmia mausteena.

    • Ai kun hauska kuulla! 🙂 Mullakin on monet asiat hiipineet salaa elämääni, ehkä tätä tapahtuu eniten värien kanssa. Mutta komppaan kontrasteja, minullakin pitsit kaipaa mainitsemaasi rouheutta rinnalle.

  • Täällä ilmoittautuu myös yksi pitsifriikki. Jaan myös täysin ajatuksesi siitä, että joka paikkaan sitä ei silti sovi tunkea. Mutta jos sisustus on muuten koruton, askeettinen ja yksinkertainen, tykkään pitsistä yksityiskohdista. Olen ommellut vanhoja pitsejä kiinni päiväpeittoon ja verhoihin. Ne tuovat ihanasti mieleen menneen ajan ja ehkä jopa ne henkilöt, jotka pitsit ovat virkanneet. Aion edellen käyttää pitsiä talomme sisustuksessa jahka siihen asti päästään – hallitusti. Kiteytit maltillisen pitsifilosofian postauksessasi ihan täydellisesti 🙂 Niin, ja erittäin kauniit kuvat taas!

    • Kiitos Pilvi! 🙂 Samaistuin täysin tuohon mainitsemaasi menneen aistimiseen. Olen myös historian havinaan kallellaan & pidän siitä tunteesta ja jatkumosta, että joku on tehnyt käsin nämä tavarat joita käytän arjessani. Pitsissä sama juttu, en ole vain raaskinut kirppareilta vanhoja pitsejä ostella vaikka niitä mennen tullen ihastelen ja hivelen. Toistaiseksi olen etsinyt valmiita vanhoja pitsitöitä, mutta sopivia salusiineja ei ole tullut vielä vastaan.

Kommentoi