Meriromantiikkaa sisustukseen | Museum Nordin patinaa

Meriromantiikkaa sisustukseen | Museum Nordin patinaa

Viime pääsiäisenä pakkasimme auton ja hurautimme talvilomille Pohjois-Norjaan ja Lofooteille. Olemme usein liikkeellä kauden ulkopuolella tai aivan sesongin liepeillä – se on paitsi huokeampaa mutta erityisesti rauhallisempaa. Toki riskinä on, että säät eivät osu nappiin ja kaikki paikat eivät ole auki. Esimerkiksi tällä reissulla ulkoilusäät vaihtelivat kevätauringosta lumituiskumaisemiin. Kulttuurin puolesta ei puolestaan olisi voinut mennä paremmin: herkuttelimme skrei-sesongin menuilla ja nautimme hiljaisesta museokiertueesta. Yksi näistä matkamme museoista oli jo aiemmin vinkkaamani Museum Nord.

Vanhan saaristotorpan rapsuttajana on tarve reflektoida laajammin pohjoisen merihenkistä tunnelmaa ja perinnerakentamista. Ja meriromantiikkaahan voi hakea monelta suunnalta: jollekin veneily ja raikas purjehdusestetiikka on se juttu, toisille kalastukseen liittyvä henki ja patina,  mutta usein tyylit menevät iloisesti sekä päällekkäin että sekaisin 2000-luvun globaalilla kulttuurirannikolla kun ollaan. 

Museum NordViimeksi makustelin Norjan saariston materiaaleja yleisemmällä tasolla,  mutta nyt vuosi myöhemmin halusin kurkata matkan kuvakansioiden syvyyksiin sisustajan silmin. Oli kiva bongailla elementtejä ja leikitellä ajatuksella, mistä mökkikodin meriromantiikka oikeastaan rakentuu. Museum Nord tarjosi tähän paljon inspiraatiota: rakennus rakennuksen jälkeen meilläkin hurahti ison kalastustilan ainoina vieraina useampi tunti. Yllättävää tai ei, kuvamassan fokuksesta selvisi että kalastajatilan pramean päätalon sijaan olen ollut kiinnostuneempi kalastajien vaatimattomasta mökistä ja venevajoista. Kurkataan silti molempiin suuntiin aloittaen päätalon herkuista.

 

VARAKKAAN HIRSITALON SÄIHKETTÄ

Lofootit museo päätalo

Kalastajatilan päätalo on valkoisilla vuorilaudoilla verhottu hirsirunkoinen komistus vuodelta 1815. Talosta on avattu ja museoitu useita huoneita kahdesta kerroksesta salista makuunhuoneisiin. Huonekorkeus ei ole huima, mutta isot kuusiruutuiset ikkunat antoivat kauniin valon huoneisiin. Huoneissa tuoksui maali ja vanhat vinkurat lattiat narisivat askelten alla. 

Tuumailin blogissa talvella pitsin roolia ja määrää vanhan kodin sisustuksessa, ja pitsi on ollut mielessä myös tällä reissulla. Salissa oli aivan ihanat pitkät ruusukuvioidut pitsiverhot ja isossa huoneessa ne olivat raikas henkäys. Harakka on myös bongannut messinkiset kristallikyntteliköt! Kristallikruunujen sijaan olen aina ollut enemmän jugend-valaisimien perään, mutta tällainen jykevämpi ja rouheampi kristallivalaisin iskee kyllä jotenkin oikeaan hermoon. Tällainen kahdeksan tai kymmenen sakaran valaisin vaatisi kuitenkin isomman huoneen, ja luulen ettei pienessä torpassamme taida olla leveyttä moiselle. Silmäni avautuivat nyt kuitenkin uudelle valaisintaajuudelle, jonka ytimessä on pystyt roikkokristallit.

Varakkaassa päätalossa meriromantiikkaa löytyi enemmänkin museonäyttelykuvissa kuin sisustuksessa. Toki päätalon arkkitehtuuri, valkoinen vuorilaudoitus ja liuskekivikatto ovat Norjan saariston perinnemaisemaa. Talo on rinteessä ja ikkunoista aukeaa upeat maisemat lahdelle, josta löytyy useita punaisia ja harmaita talousrakennuksia. Talo on ollut 1900-luvulla vanhainkotina ja epäilen, että sisäseinien maalaus on perua niiltä ajoilta. Vanhojen talojen sisustuksissa on näkynyt meillä kotimediassa paljon valkoista maalia viime vuosina, mutta täältäpä löytyi okraa ja punaista. Mitäs mieltä olet? Lattia, ovet, listat ja sisäportaikko olivat sudittu yhtenäisesti vaalean harmaalla kauttaaltaan luoden yhtenäisen jatkumon huoneesta toiseen.

Hirsiseinien maalaus

KALASTAJIEN VAATIMATTOMAT ASUINOLOT

Siirrytään päätalosta alemmas lahdelle. Alakuvan vasemmassa reunassa seisoo kalastajien majoitusmökki. Tällaisia on ollut tilalla työläisille enemmänkin ja olot kalastuskausina arvatenkin ahtaat. Mökki koostuu kahdesta huoneesta,  jotka on yhdistetty. Vasemmalta löytyy työvälineet ja -tavaraa, oikealta makuu- ja oleskeluhuone keittokamiinoineen. Mielestäni tila oli rekonstruoitu hyvällä maulla. Tiedätkö, ei ole tuotu mitään nukkeja tai täytetty tavaralavasteilla liiaksi. Täällä matalassa ja pimeässä mökkerössä, kaminan ja puisten kerrospunkkien välissä todella pysähtyi miettimään elantoa ja ajankuvaa, yhteishenkeä ja terveyttä asetelmien sijasta. 

Puusarana

Toki sisustajan silmät aikahypystä toivuttuaan alkaa vaeltelemaan kaiken karuuden keskellä. Vanhojen ikkunalasien lisäksi silmäni ovat pysähtyneet puisissa ovisaranoissa, kalaverkoissa ja köysissä. Museossa oli aivan upeita verkkoja monessa rakennuksessa ja vajoissa oli erilaisia isoja ja pieniä puuveneitä.  Puuesineet ovat vetäneet puoleensa näemmä viljahuoneessakin.

Viljahuoneen puuesineet ja patinaa

Jos pitäisi valita paras asia Museum Nordista, niin se olisi patinoituneen puun tuntu. Sitä oli kaikkialla. Rakennuksissa, veneissä, huonekaluissa ja käyttöesineissä. Käytössä kulunut ja hioutunut pinta kertomassa menneestä arjesta. Tällaista puun patinaa ja jatkumoa mökkikodin sisustukseen tuo toki vanhat pinnat, mutta esineilläkin on oma iso roolinsa. Vanhojen puuesineiden metsästys on muuten kyllä kieltämättä vaativaa hommaa, mutta nyt keväisin jäiden lähdettyä puun patinaa saattaa löytää ihan yllättäen ajopuuna. 🙂 

Lämmin suositus jälleen tälle museolle! 



2 thoughts on “Meriromantiikkaa sisustukseen | Museum Nordin patinaa”

  • Olipa mielenkiintoinen postaus. Olisin niin mielelläni tuota päätaloa katsastellut vähän laajemmin, mutta ehkä vilautat siitä lisää kuvia joskus myöhemmin ;). Tuntuu, että meillä tuota karua kalastuspatinaa ja roipetta jos jonkinlaista on omasta takaa niin paljon, että oli kiva nähdä vilaus myös tämän kalastustilan helmestä, päätalosta. No, nyt tähän perään pitää heti sanoa, että omassa pienessä kalastustilassamme rakastuimme juuri tuohon patinaan. Nyt vain on hirmu iso tarve kaikille hienostuneille vinkeille, kun on päätalon kunnostus alkamassa. Arvaat varmaan, että pitsiä pitää sinne saada… heh, mutta patina ja rouheus totta kai kuuluvat kalastusmiljöihin ja luovat hengen! Norjan Lofootit ovat olleet usein matkahaaveissa – tämä postaus vahvisti sen taas. Ihania kuvia!

    • Kiva kun tykkäsit! Sama täällä, patinan kutina on aika paha. Voiko sitä olla liikaa? 😀 Mun mielestä tuolla salissa oli myös viehättävä tuo tapetin laventeliin taittuva harmaan sävy. Ja muhkea kulmakaappi! Mutta sun planeista teillä on tulossa aivan ihana päätalon tunnelma jo nyt! Se mitä ehkä taas kaipasin tuolla museossa oli keittiö. Tässä suhteessa tulee mieleen Ainola, mutta muutoin harvemmin on säilynyt tai pääsyä sinne entisajan kokin ja ruoan ytimeen.

Kommentoi