Luonnonkosmetiikkaa omalta pihalta – vartalonaamio koivun lehdistä

Koko talven olen tuijotellut rantasaunamme naulakkoon unohtuneita juhannusvastoja. Harmitellut sitä, miksi saunomisen elämyksellisyys unohtuu kesän myötä. Meressä pulahtamisesta on toki vuodessa kasvanut terveellinen arkitapa, mutta viimeistään lokakuussa lopahtaa vartalonaamioilla ja kuorinnoilla läträys. Saunatuoksuihinkin herään uudestaan jouluaattona. Ja tämä kaikki on ihan vaistonvastaista – juuri talvella iho kaipaa extrahuomiota ja kaamoksessa mieli ja keho energiaa.

Viime kesän saunavastat rantasaunan kuistilla

Muutos alkaa nyt. Houkutus ja paine tehdä omat ihonhoidon hemmottelueliksiirit ovat kasvaneet pikku hiljaa. Kemikaalikuormitus kosmetiikasta on suuri niin itselle kuin luonnolle, ja rannan leväliejua jo tänä keväänä pari kertaa haravoineena otan mielenkiinnolla biohajoavat saunatuotteet omalta piha-köökki-akselilta. Tässä matkan varrella aiheeseen syventyessä löysin myös Kaisa Vermasheinän Lempeää kauneutta luonnosta -kirjan (Kirjapaja | 2016). Kevään vehreydestä ja Kaisan resepteistä inspiroituneena startataan nyt alkemistin ura ja yhden naisen kotikosmetiikkatehdas vartalonaamion valmistuksella.

Koivuvasta pidettäköön edelleen juhannusperinteenä, mutta nyt kokeillaan josko koivun tuoksusta ja fiiliksestä voisi nauttia kesäkautta pidempään. Koivun lehdet sopivat herkälle iholle ja suolakuorintoihin kyllästyneenä heräsi ajatus koivunaamiosta. Ja naamiosta eritysesti vartalolle, sillä kasvoni ovat vielä krantummat kosmetiikan suhteen. Kasvojen hoidossa saunassa luotan edelleen hyväksi todettuihin Logonan saviin.

Kuten vihdanteossakin Vermasheinän mukaan rohdoissa on perinteisesti käytetty rauduskoivua. Itse seikkailin pihakoivujemme seassa koivulajeja syrjimättä. Keräsin litran pieniä mutta energisiä koivun lehtiä ja silmuja suoraan puusta oksia säästäen. Keväisten koivujen silmut ja lehdet ovat ihanan nahkeita ja öljyisiä. Suosittelen käyttämään hanskoja, jos tahmasormet eivät houkuta.

Koivunlehdet saunalauteilla kuivumassa

Tuoreet pienet koivunlehdet ja silmut ovat tahmeita ja tuoksuvat huumaavasti.Kokeilen vartalonaamiota kahdella tapaa. Viime sunnuntain lehdet kuivatan ja säilön tulevaan käyttöön esim. hauduke- ja öljypohjaisten settien tekoon.  Tällä viikolla otan toisen koivukierroksen maalaus- ja pihahommien välissä, ja valmistan ensimmäisen naamiosatsin viikonloppusaunaan tuoreista lehdistä. Kovin isoa settiä ei tuoreista kannata tehdä, koska säilyvyys ilman suolaa ei ole hyvä. Ja tuoreille lehdille oma resepti on alustavasti seuraavanlainen:

Vartalonaamio koivunlehdistä

3 dl tuoreita koivun lehtiä ja silmuja | 1 dl hunajaa | 1 dl avokadoöljyä

Aineet sekoitetaan tehosekoittimella ja seos säilötään puhtaaseen astiaan. Itse desinfioin lasipurkin uunissa ja keitän metallikannen kuten hillotessa. Jos seosta tekee enemmän, kannattaa naamio säilyttää jääkaapissa. Monta eri reseptiä lukeneena arvuutan, että tällä suhteella tulee paras koostumus. Mutta jos sekoitusvaiheessa näyttää omiin preferensseihin väärältä, koostumusta on helppo muuttaa.

Koivu rauhoittaa ja virkistää | hunaja pehmentää | avokadoöljy kosteuttaa

____________________________

Ai että, kyllä odotan viikonloppua! Itse aion naamioitua hiuksista varpaisiin vältellen vain kasvojen aluetta.  Ja hoidon jälkeen pulahtaa meressä!

Todetaan vielä, että nämä ainekset löytyvät jo keittiöstäni ja tuoreena pihalta. Öljyn suhteen tietty kiinnostaa kotimaiset vaihtoehdot kuten camelina ja hamppu, mutta näin ensikertalaiseksi en lähtenyt vielä aineksia tätä varten ostamaan. Toistaiseksi kokeilen näitä helppoja juttuja ilman eteerisiä öljyjä tai erikoistarvikkeita omia mieltymyksiä testaten.

Ja täytyy vielä vinkata, että Vermasheinän teos on inspiraatiota täynnä. Ennen kirjastoon palauttamista otin itselle talteen pari kuorintareseptiä: tinjami ja rypsikuorinta auringon koettelemaa ihoa hellimään ja katajanmarjakuorinnan syksyä silmällä pitäen.

 

 

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa