Kylässä ajassa ennen itsenäisyyttä

kadonnut huvilakulttuuri

Lähtölaskenta on alkanut ja Suomen satavuotisjuhlaan on enää alle kuukausi.  ”Kyllästyttää.” ”Tulee jo korvista ulos jo tämä Suomi 100 sitä, Suomi 100 tätä.” Kuulostaako tutulta?

Tällaisia kommentteja kohta vuoden kestäneessä juhlahulinassa on kuullut varmasti moni muukin. Mutta mitäpä siitä, tästä tai tuosta – kyllä kai jokaisella ihmisellä, perheellä, yhdistyksellä, urheilujoukkueella, tutkimustiimillä, klubilla, kerholla, yrityksellä ja brändillä on oikeus juhlia satavuotiasta Suomea juuri niin kuin parhaaksi kokee. Omalla vastuulla on se, mitä kotiinsa kantaa, mihin kaikkeen osallistuu ja millaiseksi kokonaisuuden äänenvoimakkuuden säätää.

risuaita

Päätin jo alkuvuodesta, ettei meille tule sataa tavaraa tai 100-tavaraa. Shappanjainen Suomi 100 -alppiruusu meinasi tulla ellei se olisi loppunut. Sen sijaan istutimme mökkikodin takapihalle neljä lehtikuusen taimea satavuotishengessä. Lisäksi olen käynyt toisenlaista dialogia satavuotiaan kotimaani kanssa vierailemalla vanhoissa vuosisadan alun kodeissa.  Olen ihaillut museoiksi muuttuneita herraskoteja ja talonpoikien torppia. Olen käynyt kylässä mm. Lepikon torpassa ja Sinebrychoffeilla. Saariston osalta olen erityisesti olen viettänyt aikaa Niemenlautassa – menneessä suurruhtinaskunnan ajan huvilakommuunissa Säkkijärvellä, Viipurin kainalossa Karjalan mailla. Täältä löytyi mm. Valkoinen huvila, jugendtyylinen Vaaleanpunainen huvila, Viimeinen huvila ja erityisesti kuvassa näkyvä Keltainen huvila ja Hugo Simbergin (1873–1917) ateljee.

kadonnut huvilakulttuuri

Oikeastaan tämä matka Niemenlauttaan starttasi jo viime vuoden puolella Ateneumin Japanomania -näyttelyn sivupolkuna. Näyttelyn jälkeen aloin kaivella kansallistaiteilijoitamme pitkästä aikaa, törmäsin Kansallisgallerian hienoon Hugo Simbergin jäljillä -sivustoon ja siellä uppouduin Simbergin digitoituihin valokuviin. Oli kuin minut olisi imaistu toiseen maailmaan.

Muistan kuinka ensimmäisellä katselukerralla minua kiehtoi se, miten Simberg on käyttänyt valokuvaa teostensa luomisprosessissa. Näistä Simbergin valokuvista löydät Haavoittuneen enkelin, Kalapojan ja Tampereen tuomiokirkon freskot matkalla maaliin. Muistan myös sen, kuinka ajattelin miten lämmin katse huokui Simbergin omien lasten kuvissa. Inhimillisyys – kansallisgallerialle luovutettu valokuvakokoelma antaa yhtä lailla kurkistuksen perhealbumiin, taitelijan työhön kuin kontekstiin missä hetket on eletty.
HUVILA-ARKI

Koska tämän blogin teemoja ovat kotoilun eri ulottuvuudet vanhoista taloista sisustukseen ja olemisen tiloihin, ajattelin koota yhteen omat lempparini Simbergin valokuvista. Olemme näissä valinnoissa pääasiassa Niemenlautassa, menneen ajan yläluokan saaristossa. Simbergin kesäparatiisin arkikuvissa tuntuu kasvoilla merituuli ja tuoksuu kesähelle. Huolettomuus ja ilo. Välillä patsastellaan porukalla kameran edessä, mutta useimmiten kuvissa on tallennettu arjen hetkiä ja liikettä.

Täällä natisee puuhuviloiden lattialankut, kuuluu lasten leikit ja maaseudun möly. Elettiin melko omavaraisesti – ruokatarvikkeet saatiin pääasiassa omalta pellolta, myllystä ja puutarhasta. Oli kotitalouseläimet ja jääkellari, sepän paja  ja pesutupa. Sekä palvelusväki, jonka työllä kaikkien huviloiden arki pyöri. Tärkeitä ihmisiä, joita Simberg myös kuvasi ja maalasi. Niemenlautassa Simberg ei omistanut maata, mutta suvulla oli käyttöoikeus Keltaiseen huvilaan. Täällä myös varmasti muut ystävät ja sukulaiset harrastivat kuukausien kestäviä vierailuja.  Ennen oli aikaa vierailla pitkään.

IKKUNA 1900-ALUN SISUSTUKSEEN

Koko kokoelman kuvissa vilahteleva sisustus on monimuotoista – liikutaanhan eri taloissa ja eri aikoina. On paljon tauluja kultakehyksin, pitsiverhoja, wieniläiskalusteita, barokkikierteitä, erilaisia sermejä ja itämaisia mattoja. Taulut nuokkuvat seinillä melko rennollakin rytmillä, mutta lipastojen asettelut ovat tarkasti tasattu. On seinäpanelointeja ja upeita ornamenttitapetteja. Mutta myös juurista tehtyjä tuoleja, kuten lammas ja lapsi -kuvassa ylempänä.Jokaisen katse kiertää ja tarttuu erilaisiin yksityiskohtiin, minä ihastuin erityisesti kuvissa pilkahtaviin tekstiileihin. Niin sisällä kuin ulkona verannoilla oli valkoiset pöytäliinat hapsu- ja pitsiviimeistelyin, Simbergin ateljeessa puolestaan (alhaalla oikealla) kankailla ja vilteillä oli eroteltu tilaa. Huovat olivat yksinkertaisia, verhoissa liinoissa ja matoissa koristeellisuus hyvin rikasta.  Alhaalla oikean yläkulman kuvassa taiteilijan vaimo soittaa miesluolan pianoa, ja taustalla näkyvä viltti tuo mieleeni kaikuja Klaus Haapaniemen töistä.Keltaisen huvilan osalta Hans Andersin ja Jan Simberg (2011) kertovat Sukujen kartano Niemenlautta -kirjassaan , että Simberg koristemaalasi vuonna 1900 neljä huonetta.  Simberg maalasi pinkopahville friisit liimaväreillä ja luontoaihein. Päivänkakkaroita, lokkeja, sammakoita. Keltainen huvila purettiin 1930-luvulla, koska sen ylläpito oli tullut liian kalliiksi. Taiteilija itse ei tätä ollut enää todistamassa eikä hän ehtinyt juhlia Suomen itsenäisyyttä – Hugo Simberg menehtyi aivoverenvuotoon itsenäisyyttä edeltävänä kesänä. Enää ei Suomen rajakaan piirrä Niemenlauttaan. Kuten monille sodassa maansa ja kotinsa menettäneille, huvilayhteisön suvuille Niemenlautasta tuli sukukokous- ja vaelluskohde.

Tässä kotikatsemuksessa tunnelmoin 18 kuvan kanssa, mutta suosittelen että kurkkaat Simbergin kaikki kuvat. Näitä voit selata kätevästi Hugo Simbergin jäljillä -sivustolla. Kuvissa on lämpöä, iloa ja paljon yksityiskohtia.

Oma menneiden aikojen ja vanhojen kotien kierros jatkuu vielä tänä vuonna pariin kohteeseen, ehkä voisin tehdä näiden visiittien vierailukuvista oman koonnin loppuvuodesta. Ja vinkkaa toki mulle oma suosikkikohteesi tai kotimuseo, jossa voi vierailla myös talvella. 

——————————

Hugo Simbergin (1873-1917) valokuvat ovat Kansallisgallerian avoimen datan puitteissa julkaisemia ja niille on myönnetty Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) – käyttölisenssi.  

Andersin, Hans. Simberg, Jan (2011) Sukujen kartano Niemenlautta Hugo Simbergin innoituksen lähde. Helsinki. Omakustanne

 

 

 

 

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa