Kokemuksia mehiläisvahakääreistä | DIY

DIY mehiläisvahakääre

Olen saanut kyselyjä mehiläisvahakääreiden edistymisestä, ja vihdoinkin voin koota yhteen millaisia niistä tuli.  Enpä olisi arvannut mikä tee se itse -suo ja infoviidakko mehiläisvahakääreiden osalta netistä löytyy. Ja hyvä näin – loistavaa että muovidetox kiinnostaa ja vinkit vaan jakoon! Halusin tehdä ekot mehiläisvahakääreet elmukelmun korvikkeeksi, mutta kääreiden teko houkuttelikin hieman kehittelemään niitä juuri omiin tarpeisiin sopiviksi. Pyörää ei tässä ole keksitty uudelleen enkä usko, että voisin tuoda lisäarvoa 123-ohjeilla. Sen sijaan voin antaa oivalluksia, kömmähdyksiä ja tekemisen oppeja.  Aloitetaan siitä missä tarvitsee mehiläisvahakääreitä ja jatketaan tarvikelistaan sekä mehiläisvahan käsitelyvinkkeihin. Lopuksi vinkkaan käyttö- ja huoltokokemuksia näistä tuunatuista mehiläisvahakelmuista. Aletaan hommiin!

MISSÄ TARVITSEN MEHILÄISVAHAKÄÄREITÄ?

Ennen DIY-sessiota tärkein kysymys mielestäni on, missä mehiläisvahakääreitä tarvitaan. Toki myös miksi mutta erityisesti missä arjen tilanteessa ja koossa elmukelmua kuluu ja miten mehiläisvahakääre sen tarkoituksen voi korvata.  Oma keittiökäytäntöjen purku osoitti seuraaviin toistuviin tilanteisiin.

  • Viherpirtelöt aamu- ja välipaloina. Teen melkein viikottain kannullisen vitamiinipommia, mutta kannu ei mahdu jääkaappiin ja juomalasit tarvitsevat jonkin sortin kannen.
  • Leivän nostatus. Voin peittää taikinakulhon mehiläisvahakääreellä muovin sijasta ja/tai kohottaa kylmässä uunissa. Kulhon peittämisen tarkoitus estää taikinapinnan kuivahtaminen.
  • Laatikkoruoat. Omasta ison koon uunivuokavalikoimasta ei löydy kannellisia. Tämä 3,3l Förtrolig-vuoka on isoin, mutta usein vuokraruokaa on enemmän, sillä tykkään tehdä isompia satseja jotta joka päivä ei tarvitse kokata.
  • Salaatit. Sama juttu eli salaattikulhoille ei ole kantta ja lemut leviää jääkaapissa.
  • Takeaway eväät esim. eväsleivät tai retkieväät
  • Juusto

Näistä tilanteista ja astioista löysin meille arkkikoot ja -muodot. Tein suorakulmaisia, neliöitä ja pyöreitä mehiläisvahakääreitä. Osa tarpeista menee koon puolesta päällekkäin, mutta toisaalta niitä tarvitaan sekä mökkikodissa että kaupungissa. Kääreitä tulikin melkein 20. Jätin leikkausvaiheessa 4cm kääntövaraa, esim. pyöreän salaattikulhon läpihalkaisija + 4cm.

 

MEHILÄISVAHAKÄÄREIDEN KESTO

Mehiläisvahawrappien valmistajat antavat vuoden viitteellisen käyttöiän kääreilleen. Kesto on monien asioiden summa, johon varmasti vaikuttaa myös se onko kääre geneerinen vai tietylle ruoka-ainekselle ja kuinka nopeasti tai hitaasti aine kääreestä käytetään. Mitä tapahtuu kääreelle, joka on piilotellut homeisIa vihanneksia? Niinpä järkeilin, että osalle käyttötarkoituksista halusin valmistaa oman kääreen jota en käyttäisi muuhun esim. juustot ja retkieväät.  Kaikkea kelmutusta mehiläisvahakääreet eivät tietenkään voi korvata, esim. lihan marinointi.

MEHILÄISVAHAKÄÄREIDEN HANKELISTA

Kaksi yleisintä tapaa tehdä mehiläisvahakääreitä on vahata kääre uunissa tai  silittää vaharakeet kankaaseen kuten Roosa täällä. Itse päädyin uuniin, sillä kääreisiin käytettävä mehiläisvahani oli iso kakku josta minun tuli joka tapauksessa suodattaa epäpuhtaudet pois. Minua myös kiinnosti tehdä kääreet seoksella. Kaupalliset  mehiläisvahawrapithan sisältävät mehiläisvahan lisäksi jojobaöljyä sekä pihkaa. Jojobaöljyn tarkoitus on paitsi pidentää säilyvyyttä e-vitamiinin voimalla, mutta myös antaa joustavuutta kääreeseen. Pihka puolestaan on sen parhaimman tarttuvuuden ja tahmaisuuden salaisuus. Mehiläisvahakääreviidakon ohjeissa myös näitä seosreseptejä on tarjolla, mutta pihkan määrä on melko iso suhteessa vahaan. Kun googlaa ”beeswaxwrap” ja ”rosin”, huomaa että (mänty)pihkan osuus suhteessa vahaan vaihtelee neljäsosasta jopa puoleen ja kaikki ohjeen antaneet ovat tyytyväisiä omiin wrappeihinsa. Melko joustavaa ja subjektiivista touhua siis! 😀 Koska sain metsästettyä ruokalusikallisen kuusen pihkaa, pakkohan sitä oli kokeilla.

Kaiken kaikkiaan tein kääreitä kolmella tapaa: pelkästä mehiläisvahasta koska yksi kynttiläarkki katkesi rullatessa, mehiläisvahasta ja jojobaöljystä sekä kolmen ym. aineksen seoksesta. Kaikki tulivat käyttöön. Hankelista uunissa tehtäville mehiläisvahakääreille materiaalilähtökohtien ja seospreferenssien mukaan:

 

  • Mehiläisvahaa 
  • Ohutta puuvillakangasta
  • Astia vahalle (kuumuutta kestävää lasia, keramiikkaa tai ruostumatonta terästä, jonka voi laittaa vesikattilaan)
  • Pieni puulasta tai -lusikka
  • Leivinpaperia (suojasin oman peltini kahdella paperiarkilla)
  • Jojobaöljyä (valinnainen)
  • Pihkaa (valinnainen)
  • Harso, suppilo ja toinen astia (jos teet suodattamattomasta mehiläisvahasta)
  • Nappeja, neula ja puuvillalankaa (jos haluat tehdä käärepussukoita)

 

Kustannukset arkeille eivät päätä huimaa. Vahamenekki ei ole suurta, sillä yhteen käärearkkiin menee noin 2-3 ruokalusikallista pinta-alasta riippuen. Mehiläisvahaa voi ostaa monista askarteluliikkeistä eri muodoissa ellei omista verkostoista löydy tarhuria. Esim. Lahtisen Vahavalimon nettikaupassa mehiläisvahaa saa ostettua pisarana myös 0,5 kg settinä, jos haluaa lähteä pienesti liikkeelle. Samalla voi tilata kilon vaha-arkkeja ja alkaa kynttiläpuuhiin. Jojobaöljyä ostin Ruohonjuuresta ja pihkaa kaavittiin omalta tontilta.

Kankaiden  ja astioiden osalta käännyin kirpputorien puoleen. Löysin vanhoja ohuen ohuita pöytätabletteja ja keittiöliinoja parilla eurolla. Yksinkertaiset asiat on mun juttu, joten omat vahakääreet halusin valkoisiksi. Pesin kankaat 60-asteen pyykissä ja ennen vahausta silitin ne. Vahan suodattamiseen puolestaan käytin harsopussin palasta, jonka ihan Prisman viinintekotarvikehyllystä löysin. Nappeja ostin kangaskaupasta ja langaksi bongasin kaappien kätköistä puuvillaista paistinlankaa.

MITEN MEHILÄISVAHAA KANNATTAA KÄSITELLÄ?

Mehiläisvaha on hapanta, ja sen käsittelyvälineet tulisi olla ruostumatonta terästä tai muovia. Lahtisen Vahavalimo huomauttaa, että mm. alumiini liukenee vahan sekaan. Eikö tällöin ole aika myös kyseenalaista käyttää alumiinifoliota pellin tai silityslaudan suojana? Suosittelen siis käyttämään vahauksessa suojana leivinpaperia. Itse laitoin tuplat ja pelti on kunnossa. Ja vaikka kääreitä tuli tehtyä iso satsi, voin käyttää arkit uudelleen suojana muissa vahajutuissa. Mehiläisvaha on tahmeaa eli kannattaa valita astiat ja välineet sitä silmällä pitäen, että ne ovat aina vahassa. Vesihaudekattilana käytin normikattilaa ja sen kanssa ei käynyt vahinkoja.

Suodatettua mehiläisvahaa ja ensimmäinen testiseokseni vahasta, jojobaöljystä ja pihkasta

Mehiläisvahan sulamislämpötila on 65’c. Vesihauteessa sulatus on melko hidasta touhua ja itse pilkoin 0,5kg vahatolpan osissa sulatukseen. Toinen vaihtoehto on vahan raastaminen. Toki raastettu vaha sulaa nopeammin, mutta koko prosessin kannalta tällä ei ole suurta etumatkaa sillä itse raastaminen on tahmeaa voimahommaa.

Uunivahaajat neuvovat levittämään ja/tai tasoittamaan sulan vahan pensselillä. Älä usko niitä! Puulasta- tai lusikka on paljon parempi. Terveisin yhden pullasudin menettänyt. Levitin tosiaan sulan vahan ja vahaseoksen puulastalla virheisä oppineena, ja tämä oli paitsi nopeampaa myös vahaa säästävämpää, kun harjakset eivät puuroudu vahasta. Huomattavaa on se, että vaha kovettuu sekunneissa kun sen ottaa pois uunista. Pidin vahaseoksen juoksevana vesihauteessa, näin sitä oli helppo levittää ja lisätä tarvittaessa. Alhaalla arkki lähdössä uuniin ensimmäiselle kierrokselle. Kääreille riitti kaksi kierrosta eli ajallisesti kului n. 10 minuuttia per arkki. Pienempiä kääreitä tein pellillä kerrallaan. En ottanut aikaa kellosta enkä tehnyt kiireessä, mutta ehkä koko sessioon meni reilu kaksi tuntia.

Jokaisen uuni on erilainen. Uunia ei saa jättää vartioimatta, kun pellillinen on vahautumassa ettei vaha leimahda. Oman tehottoman sähköuunini uskalsin lopulta nostaa 100C, sillä luukkua tuli auottua sen verran että lämpö karkasi. Puhtailla patalapuilla selvisin ja pihteinä toimi omat kynnet. Valmiin kääreen nappasin pelliltä ja viilensin sen heiluttemalla ilmassa hetken. Nopeasti se viileni ja valmiit arkit saivat odotella sanomalehtien päällä koko urakan päätöstä.

Kuuma mehiläisvaha tuoksuu vielä makeammalle ja kotona leijui hunajainen tunnelma vielä illallakin. 🙂 Kaiken kaikkiaan mehiläisvahakääreiden teko on helppoa ja hauskaa. Suunnittele oma prosessi kuntoon ennalta ja suojaa työtasot. Leikkaa kankaat vaikka edellisenä päivänä tai samalla kun odottelet vahan sulamista vesihauteessa. Mielikuvitus on vain rajana kankaiden ja mallien kanssa. Semisti harmitti, että omat kuviosakset ovat kadonneet. Ehkäpä ne tulevat kaapeista eteen joululahjahommien edetessä.

MEHILÄISVAHAKÄÄREIDEN KÄYTTÖ JA HUOLTO

Mehiläisvahakääreet ovat periaatteessa heti valmiita käyttöön. Testailinkin heti tarttuvuutta astioiden kanssa. Mehiläisvahakääre painellaan hitaasti (kylmän) astian reunojen yli , jolloin se kädenlämmön avituksella tarttuu pintaan. Osa toimi, osa ei. Harmikseni joudun myöntämään, että oma pihkakokeiluni ei onnistunut. Pihkaa ei ollut tarpeeksi ja ehkä jojobaöljyä taas tuli seokseen liikaa. Lopputuloksena on todella hienosti vahatut ohuet arkit, jotka taipuvat mutta jotka eivät tartu astiaan kovin hyvin. Nämä valikoinkin sitten eväille ja juustolle omat pussukoiksi. Nämä kaikki olivat koko 32cm x 32cm ja testasin vetävyyden eri leivillä.

Tämä onkin ehkä ollut suurimmista oivalluksista mehiläisvahakääreiden käytön ja potentiaalin suhteen: ruoka suojataan taittelemalla.  Pussukoihin valitsin kaksi taittelutekniikkaa. Kaksi ylimmäistä kuvassa ovat kolmasosaan jakamisen tulosta ja alimmainen kirjekuorimallilla, johon olen vain lisännyt napin. Mommypotamuksen blogissa on suuntaa-antavat ohjeet ensimmäiseen, kirjekuoritaittelun voi puolestaan kerrata tästä. Valitsin eväs- ja juustopussukoille puunapit ja puuvillalangan. Jos lanka alkaa pesuissa kärsiä, kiinnitän uuden pätkän palmikoitua paistinlankaa.

Olin lukenut varoituksia, että mehiläisvahan maku ja haju tarttuu kääreestä ruokaan alussa. Tämä kannattaa ennakoida käyttämällä niitä suojana sellaisissa tarkoituksissa, jossa se ei niin haittaa. Muutaman viikon ennakoiminen koko vuoden kestokääreestä ei ole iso panostus. Mehiläisvahakääreet ovat helppohoitoisia ja pestään vain kylmällä vedellä ja tarvitaessa miedolla saippualla. Omat vahawrapit kääräisin tyhjän talouspaperirullan ympärille, jotta ne ei loju kaapissa levällään.  

Valmiita mehiläisvahawrappeja saa tosiaan myös kaupasta, mutta huomattavasti halvempaa ja mielenkiintoisempaa on tehdä omat elmukelmun korvikekääreet. Mehiläisvahaa voi ostaa tarhureilta, mutta sitä löytyy monista askartelukaupoista ja verkkokaupoista mm. Lahtisen Vahavalimo ja Ruohonjuuri. Jos haluat päästä helpolla, osta vaha rakeena. Mutta älä pelkää ostaa vahakakkuakaan! Vahamenekki kääreisiin on pientä, ja niinpä mehiläisvahasta voi tehdä kaikkea muutakin ihanaa ja hyödyllistä kotiin. Oheinen kuva summaa tämän hyvin – olen syksyn aikana tehnyt kääreiden ja kynttilöiden lisäksi myös oman kapustavahan saksanpähkinäöljyyn  ja jalkavoiteen kookosöljyyn ja pihkaan.

Tämä käärijä nyt kuittaa ja palaa mehiläisvahawrappikokemuksiin uudelleen vuoden päästä syksyllä. Mehiläisvahasessiot kuitenkin vielä jatkuvat, sillä toinen 0,5kg vahakakku odottelee joululahjojen tekoa. Tiesitkö muuten että mehiläisvaha on myös hyvä vaihtoehto uudenvuoden tinoille?

 

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa