Kesän olemisen tilat puutarhassa

Syksy on tullut saareen. Ruska hiipii puihin, ja kylminä aamuina meri savuaa. Kuten viime sunnuntaina, jolloin heräsin kahvinkeittoon jo puoli seitsemän. Iski haikeus, sillä tämä kesä on ollut odotuksia täynnä. Remppatyöt jäi kuitenkin kesken ja tuli vettä niskaan – kaatamalla ja joka suunnasta. En voi kieltää, etteikö viime kesä olisi ollut kylmä, kiireinen ja sairastelun sävytteinen. Mutta ei kesä aivan hukkaan mennyt.  Ajattelinkin palata kesämuistoihin, hämärien iltojen kuvatunnelmiin ja taputella itseäni edistysaskelista.

MÖKKIKODIN PUUTARHAN KESÄMUISTOJA

Viime kesänä vietin pihalla ja puutarhassa aikaa enemmän kuin koskaan – huolimatta huonoista keleistä. Istutin rhodoja, tyrnejä sekä atsaleoja. Kääntelin pihakiviä ja etsin uusia lisäyksiä saunapolkuumme kajakkireissuilta ja vaellukselta. Maisemoin marjapensasaluetta räsymattojen ja hakkeen avulla kasvimaan naapuriksi sekä siivosin rantaa. Olen heilunut lapion varressa siistien pihanurkkia ja siirtäen kasveja. Hikoilin maalipensselin tahdissa, kun vierasmökki sai uuden öljymaalikerroksen suojakseen. Parturoin ruovikkoa, ja kuskasin kilokaupalla vuosien saatossa vajojen nurkkiin unohdettua vanhaa metalliroskaa. Myös pihlajan alkuja sabotoin joka viikko – vaiva joka kostautui viime vuoden laiskottelusta. Kantapää opettaa – vast’edes olen nopeampi kuin piha-alaa valtaavat puiden versot. Ylläpidon lisäksi  mökkikotiin liittyy paljon ideoita, ja tänä kesänä saimme maalauksen ohella edistettyä pihan ilmettä isoin harppauksin. Kiitos apujoukoille!

Kesän energisin kukkija on muuten ollut marketta. Ja niin helppohoitoinen kuin mikä. Istutin kaksi markettaa yrttiveneeseen, lannoitin pari viikkoa ja loppukausi mentiinkin vain kuivuneet kukat nyppimällä. Ennen viikon lomamatkaani nypin marketat reippaalla kädellä, ja kotiin palatessa ne olivat täydessä kukassa. Nyt nämä kaksi tehopakkausta siirtyvät yöpakkasia pakoon sisälle, sillä olen kuullut että marketan voi myös talvettaa. Katsotaan miten käy!

Helppohoitoinen MarkettaMarketta eli Argyranthemum frutescens

TÄNÄ KESÄNÄ SAIN TILLIN TAKAISIN

Puutarhan satokausi on ollut maukas, mutta ei kovin tuottoisa. Ollaan menty tuoreus edellä ja maasta suuhun -mentaliteetilla. Marjojen ohella säilöin vain yrttejä. Satokauden iloisin yllätys on kuitenkin ollut tilli. Olen kuullut vatsataudin aiheuttamia erotarinoita useita, ja minulle näin kävi tillillä maustettujen lohipullien ansiosta. Menetin siis tillin 15 vuotta sitten. Olin jo luopunut toivosta, että saisin sen takaisin. Jossain parin vuoden sisään tapahtui kuitenkin kehitystä, kun tillin haju muuttui takaisin tuoksuksi. Pikku hiljaa pystyin myös nauttimaan ahvenfileistä ja reippaasti tillillä maustetusta kalakeitosta. Muutoksesta innostuneena istutin tänä kesänä omat tillit yrttiveneeseen ja kasvimaalle. Tilliä onkin nakattu moneen ruokaan, tuoksuteltu sekä ihailtu yrttimaalla. Olen saanut ihanan tillin kokonaan takaisin! Ensi kesänä yrttimaalle uudestaan!
Tilli yrttimaallaViehkeä tilliTilli yrttitarhassa

SAARISTOPUUTARHAN VILLIÄ ELÄMÄÄ

Saari ei ole autio ja välillä puutarhaan eksyi kutsumattomia kesävieraita. Meriharakkaperhe söi alkukesästä osan istuttamistani herneen siemenistä. Sen jälkeen ne napsivat versot poikki. Mansikkamaa oli verhottu verkolla, mutta silti pupun poikaset ja jyrsijät pääsivät apajille. Metsäjänikset kävivät herkuttelemassa myös tyrnipensaan oksilla ja linnut söivät puolet ekoista marjoista. Elokuussa hihkuin oman pihan kantarelleista, mutta sielläkin pupu ehti käydä maistelemassa ennen omaa iskuhetkeäni. Uudessa konteksissa ja uusien villitysten kanssa oppii koko ajan uutta. Enimmäkseen tässä kokeiluvaiheessa vielä naurattaa kuin itkettää. Vahingot näistä hyökkäyksistä ovat olleet pieniä, ja saimmehan pienellä vaivalla monta kymmentä kiloa tuoreita makuja.  Mutta ensi kesänä olen suojauksissa ajoissa ja satokaudelle on jo nyt isommat suunnitelmat.

Kerroin kesäkuun alussa vesimyyrähaasteestamme. Alkujärkytyksestä ja ärräpäistä huolimatta loukutus alkoi hyvin. Koko kesän ajalta saalissaldo on yli 30 jyrsijää, joista puolet vesimyyriä. Väillä tuli liian pitkä kiertoväli ja lomien aikana apujoukot auttoivat jahdissa, ja näin laskuissa on hieman heittoa.  Muistelen, että juuresten puutteessa aloitimme ensihätään loukutuksen Maasdam-juustolla, mutta porkkanat olivat toimiva luottosyötti. Perinteiset rotanloukut toimivat parhaiten, sillä vesimyyrät ovat melko isoja. Elokuussa ei vesimyyriä jäänyt enää yhtään kiinni, mutta loukuista alkoivat hävitä porkkanat ilman ansan laukeamista. Arvaus ja muutos: kevyemmät peltomyyrät ja hiiret valtasivat tunneliverkoston ja otetaan pienemmät loukut käyttöön.  Elokuussa saimme myös tukea yllättävältä taholta, kun rantakäärme tuli puutarhan noutopöytään. Nyt käärmettä ei ole enää näkynyt, mutta saaressa on havaittu minkki. Villi meno siis jatkuu ja tihulaisilta ei ole saaressakaan turvassa. Siitä olen kuitenkin iloinen, että punkkihavaintoja omalta pihalta oli vain yksi ja sekin venähti syyskuun puolelle.  Lääkkeitä villin pihaelämän kaitsimiseen otetaan vastaan, kiitos.

Koiranputki kesäyössäPUUTARHASTA SAUNAAN JA SYKSYYN

Puutarhapölyt ja -jumit saunoin joka viikko pois ja meressä pulahdin melkein yhtä useasti. Vuonna 2016 aloitettu uudenvuoden avantohaaste on jäänyt ympärivuotiseksi tavaksi. Entinen minä, joka ei edes uinut järvessäkään joka kesä, heittää yläfemmat karaistuneelle kolmikymppiselle joka odottaa talven avantouinteja. Ihmetystä allekirjoittaneelle ”kylmähiselle” on ollut myös se, että vanhan talon 19-21C huonelämpöihin tottuu. Oman tulkintani on, että tottuminen on juurikin verenkierron parantumisen ansiota. Olen valovuosien päässä jatkuvasta palelusta ja kylmistä käsistä.

Tämä kesä piti olla sinileväkatastrofi. Kylmä sää kuitenkin hillitsi ja paniikki laski. Omassa rannassa vaihtuvat virtaukset näkyvät ottavan levät ja roskat pois, mutta ei tässä auta omaan napaan tuijotella. Vastuu luonnosta kuuluu meille kaikille, Itämeri kuuluu meille kaikille. Sen lisäksi, että tässä omia arjen ja elämisen valintoja kehitään, olen taustalla pyöräyttänyt käyntiin selvitystyön Itämeren suojelutyöstä. Sillä ensi kesänä ei uimaan välttämättä pääse niin usein kuin viime kesänä, ja kajakistakin mieluummin ihailee vedessä heiluvia rakkoleviä kuin kauhoo sameaa merivettä. Puhdas Itämeri -hanke on aivan loistavasti ollut tänä kesänä esillä ja konkretisoi vaikutuksia selkokielisesti ja luvuin, mutta mitä muuta tapahtuu Itämeren hyväksi? Tällaisia aatoksia on kesän puutarhamyllerryksessä ja saunan lauteilla pohdittu.
kaisla ja kesäyöt

Viime sunnuntaina oli vielä häivähdys kesää ilmassa – ihana tyyni ja aurinkoinen iltapäivä kajakkireissulle. Meloimme lähisaariin sienitilannetta katsastamaan, ja perillä odotti maaruska ja pinkkinä loistavat ruohokanukat.  Iltaruokana oli myös jo syksyn satoa: suppilovahveropastaa ja puolukkarahkaa. Tästä eteenpäin sävyt ja maut vain syvenevät, illat pimenevät. Mutta rantasaunassa löylytellään vielä tovi ennen pakkasia eikä pihahommatkaan kesään lopu. Onneksi. <3

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa