Keväthelteet & kasvimaa etenee

Keväthelteet & kasvimaa etenee

Tältä näyttää keskeneräinen kasvimaan mylläys, jonka ensimmäisenä etappina oli valtava kitkemisurakka. Onneksi viime viikolla alkaneet keväthelteet vauhdittivat tahtia ja muita pihahommia. Oli ihan sellainen polte lähteä rikkaruohojen kimppuun heti aamukahvin jälkeen, ja euroviisutkin jäi väsymysunohduksen takia katsomatta.

Ja aivan käsitttämätöntä, miten vain viikossa luonto voimistuu ja maisema vihertyy. Katso vaikka tätä rantaleppää – kuva vasemmalla napattu 5-6.5. viikonloppuna ja oikea 13.5. eli viime sunnuntaina. Sama juttu viinimarjapensailla. Hurja kasvuvauhti ja silmut aukeaa joka paikassa!

 

lepän kukinnot

 


Myös pihan satokausi starttailee. Ruohosipuli on noussut jo yrttiveneessä ja nokkosmatot on bongattu tutuilla paikoillaan. Koska oli niin kuuma ja kasvimaahuuma, ei oikeastaan tehnyt mieli viettää yhtään ylimääräistä aikaa sisällä keittiössä. Perinteinen nokkoskeitto jäi siis odottamaan myöhempää herkuttelua ja verannan kesäköökkinurkkauksen siivousta.

 

 

Pölyttäjien noutopöytä

Pihamme on vanha ja monin paikoin heinikko on alkanut aikojen kuluessa valtaamaan alaa. Violetit ja valkoiset krookukset kurkkaavat maasta ensimmäisenä ja joka kevät on epätoivoisemmastakin nurkasta puskenut keltaiset narsissit. Ne pitää kyllä pelastaa muualle jo. Maasta vilkkuu myös purppuraa, sinisiä tähtiä ja villiorvokkeja. Perhosia ja mehiläisiä näkyy ja kuuluu.

Ja sitten on tämä iso raita. P*skapuu sanovat, mutta kyllä se saa siinä seistä niin kauan kun vain kestää. Raidan komeutta ihaillessa tuntuu kuin olisi ampiaispesän alla – niin voimakas on pörriäisten volyymi kun se on täydessä kukassa. Enkä yhtään ihmettele, sen keltaiset kukinnot tuoksuvat makeammalta kuin hunaja! Puu kukki viime viikon ja nyt paljaat oksat odottavat vihertymistä.

Halkotalkoot

Kasvimaa ei ole pihan ainoa homma vaan pitkin vuotta raivaamme tilaa ja muokkaamme miljöötä siistimmäksi. Nyt tänä keväänä lähti edellisen omistajan puupöllijono varaston takaa mätänemästä. Viikonlopun aikana lainassa ollut klapikone lauloi kahden miehen voimin ja halkokasat kasvoivat. Yllätykseksi enemmän oli käyttökelpoista polttopuuta kuin huonoksi mennyttä. Meillä on vajat täynnä, joten haloille pitää löytää sopivat pinopaikat. Oletko muuten tehnyt haloista pyöreää pinoa puun ympäri?

 

 

Ensimmäiset kylvöt ja uudelleenistutukset

Hahmottelin viime helmikuussa kasvimaan ilmettä ja järjestystä.  Aika hyvin se toimi ohjenuorana, mitä nyt vanha kanto määräsi kasvulaatikkojen paikkaa ja viljelyvuoroja tanssittiin hieman uudelleen lajilisäysten ja tuholaisten takia. Katsotaan viljelyjärjestystä päivitetyn suunnitelmakuvan kanssa kesäkuun alussa, ja nyt avataan välivaiheen ratkaisuja.

Kasvimaalle siirtyi siis suunnitelman mukaisesti raparperi (postauksen ensimmäisessä kuvassa vasemmalla kiviympyrän keskellä)  ja tämä toispuolen pihaa löytynyt ilmasipuli. Raparperin “juurakoita” erottelin kymmenen ja näissä jokaisessa oli vähintään kaksi lehteä. Lannoitin rinteessä olevan istutuskuopan kananpeellä ja huolehdin kastelusta koko viikon. Yritin jättää istutusten väliin sopivasti rakoa, jotta voin muokata raparperipenkin muotoa jakamalla lisää tulevina kesinä. Nyt penkki on aika tiukasti hahmoteltu kivillä, mutta kunhan saan koko rinteen kitkettyä niin asettelen kivet uudelleen. Tarkoitus on, ettei raparperi peitä kaikkia kiviä jättilehdillään ja yksivuotisille ruukkuyrteille jää myös tilaa tuohon polun reunuslaudan yläpuolelle.

Ilmasipuli puolestaan oli aika haastava kaivaa tiukasta savimaasta, mutta kymmenkunta näitäkin sain hyvin juurineen. Ilmasipuli tuli ensimmäisen rajatun avokasvimaan vasempaan yläkulmaan. Seurataan miten se alkaa uudella paikalla viihtymään ja josko sitäkin voi jakaa tulevina vuosina.

 

Toukokuun ensimmäiset kylvöt olivat porkkanat, peruna, punajuuri ja kruunutilli. Ennen muokkauksia käänsin ja kitkin kasvimaan kaksi kertaa pala palalta noin puolen metrin syvyydeltä. Harmikseni näissä pohjatöissä tuli kaksi juurimatoa eli seppäkuoriaista vastaan. Toissa kesänä madot herkuttelivat yli puolet siegelindesadostamme ja sen vuoksi annoimme maan kesannoida viime kesän herneiden ja papujen ruutua lukuun ottamatta. Kaksi matoa ei kait ole kovin hälyttävää, mutta kolmeen varotoimeen se johti.

Ensimmäinen varotoimi oli, että perunat menivät uuteen kasvulaatikkoon jossa koko maa-aines on pusseista. Lisäksi kasvulaatikko on jyrsijöiltä verkotettu. Onneksi oli tämä takaportti, mutta satomäärä perunoille ei laatikossa ole kovin suuri. Tein naapurin kanssa perunakauppoja ja vaihdoimme päikseen setit timoa ja siikliä. Siispä nämä timot ovat nyt ehkä meidän kalleimmat perunat ikinä täällä optimoidun ja harsotetun kasvulaatikon syleilyssä. Sopii toivoa herkkuja juhannusperunoita! Siiklit puolestaan laitan vanhan mansikkamaan savimaalle, josta löysin ilmasipulin.

Toinen varotoimi juurimatoja vastaan on peruna-ansat kasvimaalla. Aion kokeilla tätä kikkaa, jolla houkutetaan madot pintaan perunan luo ja nypitään käsin pois. Toivotaan, että ansa toimii ja madot jättävät ainakin porkkanat ja punajuuret rauhaan.

Kolmas varotoimi lopulta on heinien ja rikkaruohojen kitkemisen laajentaminen. Seppäkuoriaisen toukista sanotaan, että ne viihtyvät vanhassa nurmikossa. Kasvimaata reunustaa toiselta puolelta juuri tällainen paikoin heinittyvä ja paikoin sammaloituva nurmikko eli sille pitää asettaa nyt rajat. Toisaalta tämä muokkaus tulee suunnitelman mukana, sillä visiossa kasvimaata ympäröi kiviset reunuspolkut jotka rakentuvat tässä vuosien mittaan. Sillä välin kun kitketään ja kiviä pyöritellään, vanhat lankut toimivat kasvimaan polkuina. Mitään paniikkia ei siis tästä otettu – viherpeukalointi on nöyrää ja pitkäjänteistä touhua luonnon kanssa.

kasvimaan muokkaus etenee

Ensimmäinen kasvulaatikko on siis paikoillaan ja perunoiden palveluksessa. Toinen laatikko on tuloillaan ja kolmas vielä ajattelun asteella. Tästä on hyvä jatkaa urakkaa ja odotella satokauden herkkuja! Katsotaan tosiaan päivitetty viljelyjärjestys ja kasvimaan kokonaiskuva ensi kuussa perusteellisesti. 🙂

 

Miten siellä pihahommat ja satokausi etenee?

 

p.s. viime viikon myyräsaldo oli kolme loukutusta, joista yksikään ei ollut vesimyyrä. voiko tosiaan olla mahdollista että kukistimme populaation vuodessa ja nyt on vaan näitä tavallisia? naapuri laittoi pöllölle uuden pöntön ja sellainen meidänkin pitää ensi vuodeksi tehdä. pöllö on hyvä apuri myyrätaistelussa, kun kissaakaan ei voi lähivuosina saareen ottaa.

 

 



Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.