Iltapäivä Mustilan Arboretumissa & ’Suomi 100’ -alppiruusu

Omena ei kauas puusta putoa. Kun on kasvanut alppiruusujen kanssa, haluaa tämän varjojen valtiattaren myös omalle pihalleen. Tänä keväänä alppiruusukuume on ollut viikottaista – olemme kiertäneet kaikki puutarhaketjut ja hakukoneet ovat laulaneet. Olemme kiistelleet väreistä ja pohtineet istutuspaikkaa, mutta lähteneet kaupoista vain itsepäiset multasäkit kainaloissa. Viime viikonloppuna hurautimme lopulta Porvoosta Kymenlaaksoon ja varovaisin odotuksin parkkeerasimme kotimaisten alppiruusujen kotiin, Mustilan Arboretumiin.

Kesäkuun retki Mustilan Arboretumiin alppiruusumetsään

Meillä kävi tuuri, sillä paikalla oli suomalaisten alppiruusujen kehittäjä. Professori Peter M. A. Tigersted piti vieraille alppiruusukierroksen tieteen ja puutarhataiteen äärellä. Hauska kierros, jossa professorin persoonallisuus kilpaili metsäpuutarhan loiston valokuvauksen kanssa. Arvostan tällaisia hetkiä. Kuulla ihmisiä ja heidän ajatuksia elämäntyöstään luonnon ja kauneuden parissa. Minua kiinnostaa aina arvot, tarinat ja suurempi kuva huolimatta siitä onko tekijällä kädessään pensseli, kamera tai kirves. Ja miten itse lopputyössä huokuu ja tiivistyy tekijänsä ääni ja miten se kantaa perintöä perässä tuleville tekijöille.

Professori Peter M. A. Tigersted alppiruusukierroksella Mustilan Arboretumissa

Mustila on on tietysti enemmän kuin alppiruusulaakso. Se on 120 hehtaaria kokeilua ja kauneutta. Mielenkiintoista on esimerkiksi seurata, miten uusi kukkivien suomalaisten puiden ja pensaiden puisto muotoutuu. Tuleeko Peterin puistosta Suomen uusi Japani, jonne suunnataan kevätpiknikille kirsikka puiden alle?

Alppiruusulaaksossa on myös eksoottinen tunnelma niin kuin metsäpuutarhalta voi odottaa. Vanhoja puita, villejä köynnöksiä ja saniaisarmeijoita.  Kapeita polkuja ja jättimäisiä alppiruusupensaita. Erilaisia ajan ja hajujen kerrostumia, vihreiden välkehdintää sekä muotojen ja tekstuurien kontrasteja.

Arboretumissa on upeita vanhoja puita

Saniaisen kauniit lehdet

Rhododendron ’Suomi 100’ -alppiruusu

Retken päätähtenä olisi ollut Rhododendron ’Suomi 100’ -alppiruusu. Se oli kuitenkin loppuunmyyty. Tämä juhlavuoden kunniaksi nimetty keltainen on 20 vuoden kehitystyön tulos. Väriltään Suomi 100 -alppiruusu on hennon keltainen, ja puistossa sen sisarpensas häivähti juhlavasti shamppanjaan.

Keltaiset alppiruusut Yellow Rhododendron
Finnish yellow Rhododendron 'Suomi 100' was sold out, here its sister rhododendron

Koska kevät ja kesä olivat tänä vuonna myöhässä, atsaleat olivat upeassa loistossa. Punaisia, keltaisia ja oranasseja kukkameriä. Alppiruusuista sen sijaan suurin osa oli vielä nupuillaan. Luulenkin, että tänä viikonloppuna ja ensi viikolla on timanttisin hetki nähdä puiston kukinta.Keltainen ja oranssi atsalea arboretumissa

atsaleat loistivat metsässä

Mustilassa on tietysti nyt sesonki, mutta palvelussa kiire ei näkynyt. Lounastimme idyllisessä Puistokahvilassa, kyselimme tyhmiä puutarhamyymälässä ja kiertelimme miljöötä. Tarkoituksena oli käydä myös Malmgårdin Kartanopuodissa kotimatkalla, mutta Mustilassa vierähtikin koko päivä. Meille ohjattu alppiruusupuistokierros oli täydellinen bonus, sillä missiomme oli löytää puutarhasta rhodot omaan pihaamme.

Paistoimme makkarat Puistokahvilan takapihalla ja ostimme kaksi atsaleaa myös Puistokahvilan valikoimista.

Ja aika paljon laiturilta sitä tavaraa sitten löytyi. Alppiruusuista matkaamme lähtivät vaalea ja tuuheakasvuinen mutta herkkä Pohjolan Tytär sekä kaksi vaalenapunaista täpäkuvioista alppiruusua (Helsinki University). Ensimmäinen laji kasvaa leveyttä, toinen korkeutta. Lisäksi hankimme vihdoin tyrnejä ja heräteostoksena myös muutama atsalea tarttui mukaan. Veranta puolestaan sai lisäystä tummasta koristebataatista.

Koristebataatti on ruukkukasvi verannalla ja atsaleat ja tyrnit löysivät paikkansa pihata.

Nyt sitten pidetään sormet ristissä, että pensaat asettuvat kodiksi ja aloilleen. Vaikka meillä on tämä vesimyyrätilanne päällä, alppiruusun ja atsalean juuret ne kuitenkin ymmärtävät jättää rauhaan. Jos mustikoita ja suopursuja on uskominen, alppiruusut tulevat viihtymään meillä hyvin. Ehkäpä se keltainen ’Suomi 100’ alppiruusu tänne tiensä löytää ensi vuonna. : )

Onko sinun pihallasi alppiruusu?

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa