Filmi tuli taloon

Syksyn satoylläri | kriikuna

Pahoittelut hiljaisuudestani, täällä on uppouduttu viime viikot filmin maailmaan. Sain lainaan pari vanhaa Minoltan järkkäriä, ja jo muutaman rullan perusteella voin kertoa että meistä on tulossa filmin kanssa hyvät ystävät. Miten näin kävi? Yleisesti ottaen ihmisillä pölyttyy aika paljon vanhaa tekniikkaa ja roinaa nurkissa. Vaatteita, huonekaluja, tietokoneita, kameroita – you name it. Asioita ja tavaroita jotka ovat ihan käyttökelpoisia, mutta joista on kasvanut ohi tai joihin on kyllästynyt. Asioita ja tavaroita, joille voi kuitenkin antaa uuden mahdollisuuden ja elämän toisen käsissä.

Koska tällä hetkellä odotan oman digirunkoni oikeaa ostohetkeä, näin erinomaisen tilaisuuden etsiä käsiini retrokameroita niin perhepiiristä kuin kaupoista. En ole ennen kuvannut filmille nuoruusvuosien halpispokkareita lukuun ottamatta enkä osannut arvata, miten perusteellisesti pysäyttävää, kehittävää ja meditatiivista kuvaaminen filmikameran kanssa on.

 

Sateet piiskavat ikkunaaKRIIKUNAT, PÄIVÄKAHVIT & MINILOMA

Mitä kuvata filmille? Mielestäni tässä vastaus on sama kuin missä tahansa valokuvaamisessa: kuvaa sitä mikä kiinnostaa ja inspiroi. Tässä muutamia analogisia arkiräpsyjäni lokakuulta nähtynä Minolta SRT100:n kanssa. Kaksi ensimmäistä (kriikunat ja sade) on kuvattu vuonna 2010 vanhentuneelle filmille. Selvisi että fujitcolorit eivät olleet säilyneet optimaalisesti viileässä, mutta kuvien kehitys onnistui mustavalkoisena. Kameroiden omistajalta tuli opastuksen lisäksi kourallinen näitä vanhoja värifilmejä. Jos oletuksena on, että kaikki nämä vanhat rullat ovat samoista olosuhteista, tiedän miten valottaa kuvat niille paremmin vastaisuudessa.  Kriikunoita muuten tuli yllättäen monta litraa! Niitä on syöty ja hillottu. Vasta viime sunnuntaina kerättiin viimeiset hedelmät ennen pakkasia.

Nämä kaksi jälkimmäistä kuvaa puolestaan ovat mustavalkofilmiltä, jonka herkkyyttä en juuri näillä näppäimillä muista. Kävimme miehen kanssa perjantaikahveilla vanhassa Porvoossa Petri’s Chocolate Roomissa. Suuntamme vanhaan kaupunkiin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, mutta Petrin faneja ollaan oltu jo vuodesta 2012 kun suklaamyymälä oli Töölössä. Ja koska olemme myös makufiilistelijöitä, usein käy näin että jaamme yhdessä monta juttua. Nyt viimeksi kippisteltiin cappuchinoilla & jaettiin praliineista samppanja, mustaherukka ja pistaasi. Nam!Juhlaherkkuja | Petri's Chocolate RoomSyysvisiitti Ahvenanmaalla

Viikko takaperin sitten koko Porvoo oli ihan sumun peitossa, ja kotimatkalla oli merellä myös aivan huikeat sumumaisemat. Otin pari verrokkikuvaa mustavalkofilmille, joista huokui sellaista seikkailutunnelmaa vuosisatojen takaa. Tässä maisemakuvassa puolestaan paistaa syysaurinko Ahvenanmaan minilomalla. Kävimme pienellä happihyppelyllä Havsviddenin aamupalan jälkeen. Miten huikeat kalliot, aava meri, aurinko ja merituuli kasvoilla. Vaikka kyseessä oli vain viikonlopun mittainen irtiotto, ehdimme myös käydä seikkailemassa Getan kallioilla

Minkälaisia fiiliksiä näistä kuvista nousi? Ajatuksenani oli tehdä pari projektia filmille, mutta myönnän että haistan syvemmän kumppanuuden jo nyt. Projektit ovat alkaneet pienin askelin, sillä olenhan filmin kanssa vasta aivan alussa. Tutustun eri filmilaatuihin ja niiden mahdollisuuksiin. Näinpä harjoittelun kyljessä saattaa blogissakin näkyä filmikuvat enemmän tai sitten ei. Minua ainakin jännittää, miltä mökkikoti värillisissä filmikuvissa näyttää. Toki voin turista kuvaamisesta enemmänkin, jos sellaiselle on kiinnostusta.

Mustavalkoisesta ensimmäiseen värikokeiluun

Vihdoinkin kolme päivää sitten latasin ensimmäisen tuoreen värifilmin kameraan. Yhtään kuvaa en ole vielä ottanut. Kuvaaminen on ajatustyötä ja nyt filmin kanssa painan nappia vielä harvemmin. Saatan tarttua kameraan ja tutkia kohdetta, mutta se on vain välietappi. Tiettyyn filmilaatuun sitoutuu 12, 24 tai 36 kuvan verran kerrallaan. Filmi maksaa ja rulla etenee hitaasti. Kehitys maksaa. Omaa visiota tai ideaa ei näe ruudulta heti vaan sävyjen, valon ja kokonaistunnelman näkee vasta viikkojenkin jälkeen kun negat/kuvat on konkreettisesti sylissä. Tällaiselle hidastajalle filmikuvaus tuntui heti todella luontaiselle ja odottelu hyvälle.

Onko sinulla surullinen vanha kamera hyllyssä? Osta filmiä ja vaihda kännyräpsyt viikoksi vanhan kameran kanssa jutusteluun. Kuvaa rennosti omaa arkea, kotia ja läheisiäsi. Ota peiliselfie tai kolme. Kehitä kuvat helposti liikkeessä. Miltä oma koti, sisustus ja perhehetket näyttävät filmille tallennettuna? Ja loppukevennyksenä – bongaa näistä kuvista linssin eteen eksyneet karvat. Ei se ole niin justiinsa! 😀

 

 

Mökkikoti & neljä vuodenaikaa saaristossa. Tervetuloa!

Vastaa